paradise city

all the best moments

2009-12-03T13:58:00.015Z

Onpahan taas tapahtunut.. meinaan sen verran että oon Suomessa! Eli tästä tulee viimeinen postaus tähän blogiin.. aupairblogi jää nyt siis vain muistuttamaan kuukausista, viikoista ja päivistä Englannin ihmeellisessä maailmassa.
Eilinen, eli lähtöpäivä, oli todella tunnerikas. Aamusta jo itketti kun piti kaksi lasta hyvästellä kun lähtivät kouluun. Sitten kun minut vietiin juna-asemalle niin itkettiin vielä enempi kun piti hostäiti ja kaksi muuta lasta hyvästellä. Itku oli herkässä koko junamatkan lentokentälle, puhumattakaan siitä hetkestä kun kone nousi ilmaan. Myös laskeutuminen Suomeen oli todella tunnerikasta, kyyneliä piti pidättää. Mutta nyt tosiaan yksi elämänvaihe on ohi ja elämä Suomessa ja kotona alkaa tästä hetkestä taas :)

Mutta nyt laitan vielä vähän kuvia parilta viimeseltä viikolta, mm. kakku joka ostettiin I:n kanssa yhtenä viikonloppuna. Enjoy!

Kyllä, tiikerikakku! Tescon laatua, hintaa kakulla oli mukavat £3,20! Oli hieman pettymys maun suhteen, mutta kyllähän tuota söi hieman :)

Eräänä päivänä kun tein ruokaa, sain pienen tontun salaattia tekemään! <3>

Ja kävihän se samainen tonttu myös sylissä vähän päivän mittaan.. ja allekirjoittaneellekin löytyi tonttulakki, joka tosin oli tarkoitettu puolet pienemmälle päälle, mutta eipä se menoa haitannut, paitsi loppupuolella jolloin hattu ei ollut enää lähelläkään päätä! :)

Meidän joulukuusi :')

Eikö tämä ole jo vähän liioittelua marraskuun lopussa? Kuvat siis ihan meidän läheltä, kahden eri asunnon jouluvalot.. brittiläisittäin!

Mutta nyt tosiaan, siirryn toisen vanhan blogin pariin tästä eteenpäin. Kysymällä saa myös sen osoitteen jos joku vielä haluaa seurailla meikäläisen elämää, sitä villiä ja vapaata nuoruutta ;) Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille, ADIOS!

meet me halfway

2009-11-23T19:30:00.003Z

Mitähän sitä.. ei mitään ihmeempiä.
Aloitetaan vaikka viikonlopusta.. I tuli tänne perjantaina mun seuraksi, ja uskokaa tai älkää.. me ostettiin kakku! Kyllä, K A K K U! Käytiin Tescosta hakemassa kaljaa mutta matkaan tarttui kaljan lisäksi myös kakku.. meikä ei tajuu.
Mutta kerrottakoon nyt teille kaikille vielä sellainenkin juttu että se kakku oli halkaisijaltaan ehkä 10cm.. mut siinä oli Tiikerin kuva! Se oli harvinaisen suloinen kakku!
Mutta maun puolesta aika pettymys.. I siitä tykkäsi, minä en niinkään muusta kuin päällisestä :D

I:n kanssa tosiaan otettiin siinä perjantaina kaljaa, katottiin Frendejä, Supernannya ja sitten katsottiin vielä illan jatkeeksi Bridget Jones - Elämäni sinkkuna. Nukkumaan suunnattiin joskus 1am aikaan, en muista tarkkaan. On se kalja väsyttävää tavaraa :(

Lauantai meni ihan ohi, taas vaihteeksi. Ei kai me siinä mitään erikoista tehty, I lähti töihin siinä aamupäivän pintaan eikä tullut takas :(
Tuli taas valvottua silloin lauantai-iltana ja sen takia uni maistui tosi hyvälle sunnuntaina..

Käytiin me muuten lauantaina myös vähän shoppailemassa koko talouden voimin! Ostin kivoja juttuja, mutta vain pari itselleni.. aika karua, eikö.

Tämä päivä sitten.. käytiin aamulla katsomassa Liinun assemblya ja sitten käytiin ruokakaupassa.. pikku-ukko nukahti autoon kotimatkalla ja näin ollen nukkui vielä senkin jälkeen sohvalla, raukka :(
Syötiin siinä sitten pojan heräiltyä, katottiin vähän telkkaria.. sitten tulikin aika hakea muut muksut koulusta, hostäiti lähti hoitamaan tätä tapahtumaa ja me jäätiin tekemään salaattia pikku-ukon kanssa.
Syötiin siinä taas sitten kun lapset tuli koulusta ja sen jälkeen aloitettiin Liinun kanssa paketoimisurakka.. kovan työn jälkeen saatiin hommat tehtyä ja ruvettiin katsomaan valokuvia mun koneelta.. yhtäkkiä kaikki neljä muksua oli katsomassa niitä valokuvia! :D

Lähdettiin sitten tyttöjen kanssa käymään kaupassa ja oli hirmuisen mukavaa taas. Nyt vihdoinkin oma rauha ja kohta taidan lähteä hiusten värjäyspuuhiin.. tai siis sitten kun lapset on käyneet pesulla ja poistuneet vinttiin.
Sen jälkeen voisi katella Salkkareita ja panna aikaisin nukkumaan että päivät menisi nopeammin. Kauheasti tekee mieli ilmoittaa kaikille koska tulen Suomeen, mutta ehei, pidän pääni ja olen ihan hipihiljaa asiasta.. ne joiden kuuluu tietää, tietävät :)

Nyt poistun ja palailen taas kun jotakin tapahtuu.. tai jos ei tapahdu, niin tulen vielä ilmoittelemaan itsestäni ennen kuin poistun tästä maasta. Adios!

ready for take all

2009-11-18T22:45:00.003Z

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen puoli tuntia sitten.. ja se eka puoli tuntia tosiaan meni siihen että jumituin katsomaan valokuvia. Mutta nyt kirjoitan hieman ja sitten painun pehkuihin!

Kulunut päivä on mennyt nopeasti.. sain vapaan aamun (ah autuutta!), joten uni maistui ensin mukavasti 11 asti, ja painelin torkkua vielä puoli tuntia. Tottakai se rytmi meni taas sekaisin ja olen siis edelleen hereillä, kun kello on kohta 11 illalla.. ja herätys tosiaan reilun 8 tunnin päästä; minut tuntien en sammuta konetta vielä ainakaan tuntiin.. mutta se on huomisen murhe!

Tässä päivässä on tosiaan jotain mukavaakin sattunut.. ajoin meinaan ekaa kertaa täällä autolla! Ja tosiaan, olen ollut täällä tammikuusta asti :D Ja tämäkin kerta tuli ihan puun takaa, ei löytynyt enää mitään vaihtoehtoja lasten kuskaamisen suhteen, joten minut pistettiin ratin taakse. Ei siinä muuten mitään, mutta kun vääränpuoleinen liikenne, hullut englantilaiset kuskit ja ennen kaikkea automaattivaihteinen auto. Mutta minä selvisin, hurraa-huudot sille!
Ensin olin vähän hakusessa sen kanssa että olin tunkemassa tuota vasenta jalkaa koko ajan sinne eteen, mutta sain vierestä kovia käskyjä pitää sen koko ajan siellä sivussa ja koukussa :D Sitten tulikin tämä ajaminen Englannin kapeilla kaduilla.. pari kertaa kävin kynnyksen puolella, mutta auto ja kyydissä olleet on kaikki ehjiä!
Haettiin tosiaan lapset koulusta ja ajoin sitten vielä kotiin. Hemmetti se auto on iso millä ajoin, huh! :)

Mutta perjantaina olisi sitten edessä yksinajaminen lasten koululle.. ja ensi viikolla kanssa pariin otteeseen, voi ei :D Pitäkää peukkuja että selviän niistäkin kerroista yhtä hienosti kuin tänään!

Loppupäivä taasen.. ei mitään ihmeellistä. Tein lapsille pikaisen päivällisen ja muuta.. touhuttiin kaikenlaista siinä ja sitten lähdin tyttöjen kanssa ostamaan leipää että saatiin tehtyä iltapalaksi lämpösiä voileipiä.. rankka ostosmatka oli kyllä, tytöt roikkuivat mussa kiinni koko matkan. Oli kyllä mukavaa olla niiden kanssa pienikin hetki yksin, ilman villejä poikia joiden uusi lempileikki on painiminen..
Kotiin tultua aloitettiin sitten leipien tekeminen.. ja tappeluksihan se taas tytöillä meni, mutta saatiin kuin saatiinkin herkulliset leivät uuniin ja sieltä sitten parempiin suihin. Oli namia!

--
Oon tässä illan mittaan tutkaillut kuvia tältä Englanti-ajalta, ja nyt se oikeasti iskee tajuntaan että palaan pian Suomeen, ja siis ihan lopullisesti. Ja myönnetään, tämä mun kirjoittaminen siitä aiheesta on jo rasittavaa, mutta kun minä en vain meinaa tajuta sitä että joudun kohta ottamaan elämästä kiinni Suomessa.. toisin sanoen paluu arkeen on tapahtumassa. Tuntuu että olisin ollut vain pienellä lomalla vaikka tämä on kaikkea muuta kuin pieni loma. Tämä on yksi elämänvaihe josta oon oppinut paljon elämästä, maailmasta ja ennen kaikkea itsestäni.

Tästä on hyvä jatkaa.

Voi hama!

2009-11-17T17:24:00.013Z

Otsikosta voidaan päätellä sen verran että elämäämme täällä on mahtunut hamahelmet jo pari päivää.. valehtelematta tehtiin Vilhon kanssa eilen koko päivä hamahelmiä. Okei, käytiin me aamupäivästä kaupassa pikaisesti, mutta sitten taas jatkettiin. Ja syötiin me lounasta, mutta siinä samalla tehtiin niillä helmillä mitä erilaisimpia kuvioita.. on se näppärä poika 3-vuotiaaksi, täytyy myöntää!

Paan tuohon loppuun kuvia meidän tuotoksista, mutta sitä ennen pitää vähän purkaa.
Tänään kun heräsin niin tiesin että tämä päivä ei ole mun päiväni. Menin tosi myöhään eilen nukkumaan, koska on kauhea stressi ja paniikki Suomeen palaamisesta. Pelottaa ja ahdistaa asiat jotka siellä mua odottaa, puhumattakaan niistä asioista joiden haluaisin odottavan mutta tiedän että niitä on turha toivoa.. mutta ehkä tämä tästä tosiaan setviytyy kun pääsen sinne Suomen kamaralle taas, johon ei muuten ole enää pitkä aika! :)
Mutta tosiaan, tämä päivä.. kello soi liian aikaisin (plus että heräsin joku 10min. ennen kellonsoittoa, raivostuttavaa) ja lasten aamutouhut.. tappelua aamupalasta, vaatteista, kouluun lähtemisestä, vesipulloista, _kaikesta_. Eikä tämä ollut ensimmäinen aamu, varsinkaan tuolla 4-vuotiaalla.. joka ikinen aamu se tappelee mun kanssa siitä mitä syödään aamupalaksi, siitä että hän ei vaihda vaatteita koska ei mene kouluun jne., _joka ikinen aamu_. Tänään sain herralta myös haukut niskaani, puhumattakaan leluista jotka sain päälleni.
Omaksi "puolustukseksi" voin todeta, että minä en huutanut, en rähjännyt vaan puhuin koko ajan normaalilla äänensävyllä. Mutta uskokaa tai älkää, olin räjähtämispisteessa, mutta (minut tuntevat eivät tule tätä uskomaan), EN RÄJÄHTÄNYT. Tarpeeksi vihaa kerättyäni käännyin kannoillani ja poistuin hermosauhuille. Sillä välin perheen äiti ilmestyi alakertaan ja poika sai puhuttelun minun haukkumisesta ja muusta.. pyysihän tuo lopulta anteeksi, mutta silti, paha mieli jäi.
Puhumattakaan siitä että sama homma jatkui pojan tultua kotiin koulusta. Ja lopulta sekin tappelu vaatteista (tanssitunti jossa pitää olla mustat shortsit ja valkoinen t-paita) johti siihen että itku tuli kun tanssitunnille ei päästykään. Poika tajusi liian myöhään äidin olevan tosissaan että sinne ei mennä koska tappelua syntyi _taas_ vaatteista. Mutta niin.. ensi yönä olisi tarkoitus nukkua kunnolla että en olisi koko huomista räjähtämispisteessä, katsotaan ahdistuksen tilaa illalla!

Ja nyt niitä kuvia, olkaa hyvä! :)
Ensimmäiset 7 ovat minun väsäämiä, sitten 2 Vilhon väsäämiä ja viimeisenä yksi Lianan väsäämä.

..and she said

2009-11-15T21:02:00.028Z

Meinasin jo luistaa tämän postauksen kirjoittamisesta, mutta ehkä minä nyt sitten voisin pitää lupaukseni ja kirjoittaa tämän jotta saan taas mielenrauhan.. ehkä tähän ei mene kovin kauaa, niin pääsen ajoissa nukkumaankin, että jaksaa huomenna taas nousta ylös :)

Elikkäs, viikko Enkkulassa taas takana.. ja sehän on tosiaan mennyt töitä tehdessä. Lapsilla oli viime maanantain INSET DAY-koulusta, joten olivat siis kotona mikä tiesi minulle moninkertaista työtä kun lapset tosiaan viettivät kaiken aikansa minun kanssa.
Oltiin ulkona pariin otteeseen kun ei vettä silloin vielä satanut, käytiin vähän leikkimässä lehdissä..

Kaikki lapset peitettiin siis lehdillä, jonka jälkeen tehtiin lehdistä kasa johon jokainen hyppäsi vuorollaan, tässä materiaali kaikkien hypyistä, nuorimmasta vanhimpaan: Vilho, Julius, Liana ja Liinu:

Ja lopulta kaikki yhdessä:

Ja sitten oli tytöt yhdessä ja pojat yhdessä ja muutakin..

ÄLÄ PUSSAA MUA - mut ollaan silti kavereita <3>

Se oli semmoinen päivä se.. muut päivät olivat sitten vain pienen miehen kanssa.
Tiistaina olin itse aika kivasti sängyn pohjalla, oli joku pöpö iskenyt ja oli todella heikko olo. Mutta se meni onneksi sillä sitten ohi.
Keskiviikosta ei taida olla muistikuvia, torstai oli kerhopäivä, perjantai.. ei muistikuvia.
Lauantaistakaan ei ole pahemmin muita muistikuvia kuin se että tytöt tekivät minun päähän illalla lettejä samalla kun katsottiin X-factoria.. tänään avattiin ja kivat kiharat sain! :)
Viime yönä tosiaan.. pieni mies ei halunnut nukkua ylhäällä joten tuli pariksi tunniksi minun viereen, aina siihen asti että äiti tuli kotiin riennoiltaan ja vei pojan ylös nukkumaan kanssaan.

Tämä kulunut päivä taasen.. töitä tehdessä meni tämäkin mukavasti. Aamulla aloin leipomaan tyttöjen kanssa joulutorttuja, taikinan tein jo eilen jääkaappiin kovettumaan (ihan tavallinen rahkavoitaikina; voita, vehnäjauhoja, leivinjauhetta ja maitorahkaa). Tuli hyviä torttuja, oli hyvät apulaiset!
Sitten tein ruokaa iltapäivälle (jauhelihaa, makaronia ja sipulia, en jaksanut vääntää mitään erikoista; eilinen lohi-pähkinä -kastike oli sopivan erikoinen :D ), siivosin alakertaa ja olin lasten kanssa.. eli toisin sanoen selvitin niiden riitoja -.-
Mutta niin tästäkin päivästä selvittiin, varsinkin kun kävin pitkällä kävelyllä ja siinä samalla soittelin Onalle ja siskolle Suomeen ja sitten juttelin Inkan kanssa tunnin puhelimessa, piti vaihtaa parin viime viikon kuulumiset ja suunnitella tulevaa.. ja näin ollen saan vieraan ensi lauantaina Wokingista! Tyttö uhkasi juoda minut alakertaan asti, saas nähdä kuka tässä juo kenet ja minne, tiedät mihin varautua Inka, jos kyyläät tätä ;)

Ja tosiaan.. minulla ne päivät vähenee, ollaan alle kahdenkymmenen jo niissä jäljellä olevista aamuista, miettikää murut siellä Suomen kylmässä säässä <3 style="font-weight: bold; font-style: italic;">

edit// muistui mieleen että perjantai tosiaan oli 13.pvä.. ja sen mukaista toimintaa olikin! Pikku-ukko oli pahalla tuulella, minä olin pahalla tuulella ja kaikki meni pieleen.. onneksi se päivä meni nopeasti eteenpäin niin selvittiinkin siitäkin!

Torremolinos, baby!

2009-11-15T17:46:00.016Z

Alkuun pahoittelut postauksien puuttumisesta.. syitä ei ole, en vain ole saanut aikaiseksi (toisin sanoen olen tehnyt hulluna duunia tämän viikon mitä oon ollut takaisin Enkkulassa, mutta nyt on hetki aikaa tehdä postaus)

Eli siis, minähän vietin pienen loman Mummin ja Vaarin hoivissa Torremolinoksen auringon alla.. ensimmäisenä kun näin minua vastaan tulleet Mummin ja yläkerran rouvan, niin sain SHANDI:n käteeni, ja siitähän se sitten alkoi. Ei päivääkään ilman alkoholia, mutta ei, en vetänyt mitään övereitä kertaakaan, se oli sellaista sievää naukkailua, yksi tai kaksi päivässä. Joskus pari enemmän, mutta vain joskus ;)
Oli ihana loma, uskokaa tai älkää. Säät suosi minua todella mukavasti ja oli ihanaa vain olla se 10 päivää.. ei tarvinnut murehtia asioita Enkkulassa tai Suomessa, sai vain olla ja nauttia olosta ja siitä että on kaukana kahdesta maasta jotka aiheuttaa suunnatonta stressiä. Mutta nyt on tosiaan tapahtunut paluu arkeen (josta teen ihan erillisen postauksen vielä tänään, muistakaa olla tarkkoina!), mutta nyt muistellaan vielä hetki sitä aurinkoa ja ihanuutta, kuvien muodossa tottakai, olkaa hyvä!
ps. pahoittelut kuvien laadusta

Näkymiä parvekkeelta, vaakakuvassa kaukana näkyvät valot on Malagan valoja

Torremolinoksen härkätaisteluareena

Palacio San Miguel

Fuengirola

Fuengirolan rannasta

Fuengirola

Torremolinos

Torremolinos, Floridan käytävä, meidän kantapaikka
vasemmanpuoleisessa kuvassa kilistellään yläkerran rouvan kanssa, oikeanpuoleisessa kilistellään Mummin ja yläkerran herran kanssa. Ja kyseessä siis minun viimeinen ilta Torren lämmössä, joten kaljalla oltiin :)

Ja vielä ekstrana ensimmäinen kuunsilta jonka näin.. kuvanlaatu on surkea, mutta idean varmaan ymmärrätte kuitenkin, oli sen verran kirkas kuu..

2009-10-27T14:15:00.002Z

Pikainen informaatio että en ole kuollut eikä ole blogikaan.. mutta silti tulee pieni tauko kirjoittamiseen taas. Meinaan tämä tyttö ottaa tänään illalla ensin suunnaksi Gatwickin lentokentän josta matka jatkuu huomenna aamulla klo 06.35 kohti Malagaa!

Palailen takaisin vasta 7.-8.11 välisenä aikana, joten kuvapostaus Torremolinoksen lämmöstä tulee sitten vasta sen jälkeen.

ps. lentolippu kotiin on jo varattu, päivät vähenee!

Mama, I'm coming home

2009-10-13T21:00:00.026+01:00

Viime postauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin.. ihmiset ahdistelkaa ja pakottakaa mut kirjoittamaan useammin, jooko!

Mitähän tässä on tapahtunut.. no, ei kai mitään sen ihmeempiä. PAITSI ETTÄ OON TULOSSA KOTIIN. Kyllä, minun auppariaikani loppuu tämän vuoden puolella vielä. Joulukuun alussa on suunnitelmissa palata Suomeen lopullisesti. Tammikuussa alkaa koulujen yhteishaku ja niiden papereiden parista minut löytää sitten.. on tosi hyvä fiilis tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Tottakai sitä on mahdollista että hommat kaatuu vielä, mutta murehditaan niitä sitten jooko :)

Elämä täällä viime päivinä.. ei ole ollut kummempaa. Ihan normaalia. Uuden koululaisen kanssa ollaan tehty kotiläksyjä, eli harjoiteltu kirjaimia:

Ja olihan meillä apulainenkin..

Meillä oli myös kesä joku aika sitten..

Joka muuttui syksyksi yhtäkkiä.. jota mekin ihmeteltiin kovasti!

Syksystä muututtiin vielä kylmemmäksi syksyksi.. josta me ei siis tykätty ollenkaan!

Se säästä.. Vilhon kanssa ollaan oltu kerhossa sadepäivänä ja tehty leimasimilla juttuja (ja tässä myös pyydettyjä kuvia joissa itsekin olen osana.. ainakin puoliksi!)

^tietsä, tälleen!

"millikin lähemmäs niin oot entinen aupair!"

---
Niin ja tosiaan, taisin eräänä päivänä kehuskella Facebookissa kovasti taas kokkauksiani, eli tässä teille taas yksi herkkuresepti!
Maitokastikepohjainen lohikastike + nauhapastaa

800g lohta (minulla oli kaksi 400g pakastepussia, ja yhteensä siis 10 keskikokoista palaa)
1 sipuli

Perkaa kalanpalat ja paista pannulla sipulin kanssa pienessä määrässä öljyä.

maitokastike
3 rkl margariinia
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
valkopippuria

Sulata margariini kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita - VARO RUSKISTAMASTA!
Kun seos kiehuu, nosta kylmälle alustalle jäähtymään hetkeksi (joku 2min. on aika hyvä). Lisää osa maidosta - sekoita puuhaarukalla tasaiseksi ja sakeaksi. Lisää loput maidosta ja sekoita uudelleen tasaiseksi. Kiehauta seos vielä ja lämmitä MIEDOLLA lämmöllä 5-10min. Mausta.
(itse huomasin ensimmäisen maitosatsin jälkeen että seos ei sakene kunnolla, joten lisäsin n. puoli rkl vehnäjauhoja lisää - kastikkeen valmistuttua kokonaan ja jäähdyttyä se oli niin liisterimäistä että lisäsin joukkoon joku reilut ½dl maitoa lisää).

Sekoita kastike kalan sekaan pannulle.

Keitä nauhapasta ohjeen mukaan.

Valmista ateriakuvaa lautasella ei ole, koska syötiin tuota vasta parin tunnin päästä tekemisestä ja ei siinä kiireessä enää muistunut mieleen ottaa ateriakuvaa.. mutta voitte vain kuvitella miten hyvältä se näytti lautasella, puhumattakaan miten hyvältä se maistui! Kyllä joku saa musta vielä hyvän vaimon!

2009-09-30T14:04:00.028+01:00

Kahden ja puolen viikon tapahtumat kuvin

oltiin piknikillä metsässä eräänä sunnuntaina

naapurin tyttö Kelly ja meidän pojat

Ja ihan vain sen takia että vietän suurimmaksi osaksi päiväni vain ja ainoastaan nuorimman lapsen kanssa, niin siitä muksusta myös löytyy niitä kuvia.. eli tässä sarjassamme ilmeellä, olkaa hyvä:

Puhumattakaan siitä että sarjassamme MUN HOITOLAPSI ON KAIKKEIN SÖPÖIN:

Mainitsinko jo ne ilmeet?

Ja tietenkään unohtamatta niitä muita ipanoita.. ja sitä että lähikuvat kunniaan!

Ja näin keskiviikko-illan piristykseksi kaikille, uskokaa tai älkää, Vilho ja Vilhon ilmeet. Nauttikaa!

2009-09-26T19:45:00.003+01:00

Monena päivänä on pitänyt päivittää ja laittaa kuvia jne. mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Nyt voisin yrittää jotain pientä kirjoittaa, eilisestä ainakin pistää vähän postausta.

Eilen tosiaan oli perjantai.. päivä alkoi työnteolla, olin tosi ahkera! Pesin pyykkiä monta koneellista, tein ruokaa, vaihdoin petivaatteita ja viihdytin pientä miestä.
Päivällä otin suunnaksi juna-aseman ja sieltä junan kohti Lontoota! Oli jo ikävä sitä kaupunkia!

Wokingista I hyppäsi kyytiin ja loppumatka taittui mukavasti sen tytön seurassa. Lontooseen päästyämme otimme suunnaksi Piccadilly Circuksen, jossa yritimme vaihtaa minun laukussa olevia painavia kolikoita suuremmaksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Eli pienet hilut on edelleen pieniä hiluja, pitää mennä joskus suurempaan Tescoon kokeilemaan onnea vaihtamisen suhteen.

Löysimme tiemme Sherlock Holmes -pubiin ja siinä nautimme parit ja paransimme maailmaa jollakin asteella. Nälkä meidät kuitenkin yllätti ja lähdimme takaisin Piccadillylle ja eksyimme taas vaihteeksi EAT. -kahvilaan jossa söin taas kerran ihanaa leipää!
Pitkän etsinnän jälkeen löysimme kaupan josta mukaan tarttui hieman olutta ja tupakkaa.. ja niiden voimalla sitten odotimme muuta illan porukkaa mukaan. A ilmestyi hieman jälkeen kahdeksan ja T, M, P ja H siinä hetken A:n jälkeen. Hyvä porukka oli siis jo kasassa ja otimme suunnaksi Warwickin! Änkesimme itsemme täpötäyteen baariin, otimme rannekkeet ja livahdimme alakertaan nauttimaan alkoholista. S ja S:n mies ilmestyi hieman ennen puolta kymmentä paikalle ja meno vain yltyi yltymistään. Yhdessä vaiheessa oli sellainen känni että en sen jälkeen enää tippaakaan juonut, ihan ajatellen tätä seuraavaa päivää.
Porukka hajaantui siitä kuka minnekin aina välillä, mutta itse viihdyin lähinnä A:n ja S:n (+S:n miehen) seurassa.
Pienten itkujen jälkeen löysin tieni taas tanssilattialle, soitti DJ sentään pari suomalaista biisiä meille!
Puoli kolmen jälkeen nälkä yllätti ja lähdettiin etsimään jotain syömisen arvoista. Burger Kingistä matkaan tarttui ruokaa ja sitten olikin aika metsästää oikea bussi joka veisi minut juna-asemalle. A oli lähtenyt etsimään omaa bussiaan jo hieman aikaisemmin, joten sain apua S:ltä ja sen mieheltä.. yli tunnin odotuksen jälkeen oikea bussi vihdoinkin tuli ja matka kohti juna-asemaa alkoi.
Muutaman minuutin jouduin odottamaan siellä ulkona ennen kuin se aukesi klo 4.20am. Pääsin sisälle ja mikään ei tosiaan siellä ollut auki.. ei edes vessat!
Kulutin aikaa torkkumalla kovilla ja kylmillä rautapenkeillä ja ravaamalla tupakalla. Juotavaa sain lopusta COSTA:sta ja olin onnellinen kun sain vedettyä särkylääkettä naamaan.

Klo 6.12am hyppäsin junaan ja lähdin kohti Farnboroughia. Nukuin sen vajaan tunnin siinä junassa ja olokin parani hitusen. Asemalla odottelin kolmisen varttia ja sitten soitin äidille Suomeen että se lähettäisi mulle rahaa että pääsen taksilla kotiin kun muutakaan keinoa kotiin menon suhteen ei ollut.. taksikuski kyseli innokkaasti että mistä päin oikein olen kun puhun niin hassusti ja kerrottuani mistä olen ja mitä teen Englannissa, niin tämä vain totesi että suurin osa suomalaisista jotka asuu täällä on töissä Nokialla.. niin no niin. Mitä siihen nyt enää lisäämään.

Kotona olin hieman jälkeen kahdeksan, äkkiä pikapäivitys Facebookiin ja peiton alle. Uni tuli nopeasti ja lopulta nousin ylös 4pm aikaan. Väsymys oli edelleen kova, mutta oli pakko ajatella tulevaa yötä, joten pakko oli nousta ja valvoa edes muutama tunti ja kokeilla sitten uudestaan nukkumista..

Nyt olo on suhteellisen hyvä, väsymystä edelleen ilmassa eikä ruokakaan maistu. Suuta kyllä kuivaa sitten senkin edestä, vaikka niin kovasti yritin taas juoda eilen tarpeeksi ettei tänään janottaisi niin kovasti.. on se jännä.

Kiitokset vielä kuitenkin eilisen tyttöporukalle, katsotaan jos joskus eksytään uudemman kerran yhdessä jonnekin päin juhlimaan. Palataan!

"en tahdo olla sinun omasi, olen rakkauden narkomaani"

2009-09-12T18:51:00.008+01:00

Ei, otsikon teksti ei liity millään tapaa tähän postaukseen. Se on vain kiva lause kivasta biisistä jonka juuri löysin.. BB-Sami <3

Mutta siis.
Mitäs tässä on tapahtunut.. Torstai oli vapaapäivä, kuten myös perjantai. Torstaina otin bussin ostarille; odotin sitä bussia pysäkillä ensin reilut puoli tuntia. Sitä se on kun ei tiedä sivuja joista kattoa bussiaikatauluja.. enkä siinä sitten enää jaksanut tulla takaisin kotiin, vaan kilttinä tyttönä odotin sitä bussia ja tuhosin liian monta tupakkaa. Ostarilla tuhlasin rahani, ja ostin kaikkea mukavaa itselleni! Ikävä oli jo Primarkille, oli ihanaa tuhlata sinne 30 puntaa! :p Muutaman tunnin jaksoin kierrellä siellä, kunnes hipsin pysäkille klo 13.20. Kas kummaa, seuraava bussi tuli vasta 14.08; joka sekin oli melkein 10min myöhässä. Kävipä vielä semmoinen tuuri että eräs moottoripyörä veti meidän bussin kylkeen, jota seurasi lisää odotusta. Ensin istuttiin ikuisuus siinä keskellä ruuhkakatua ja odotettiin poliiseja. Ja siitä seuraavana meidän piti kävellä seuraavalle pysäkille ja odottaa seuraavaa bussia! Jota saatiin odotella sitten yli puoli tuntia.. kotona mun piti alunperin olla hieman jälkeen puoli kolme, mutta kas kummaa, olin paria minuuttia vaille neljä kotona! Ja siis, kenellekään ei käynyt siinä kolarissa mitään. Allekirjoittaneelle olisi voinut käydä säikähdystä huonommin jos olisin istunut käytävän toisella puolen.. onneksi menen aina sille tietylle puolelle jos vain mahdollista.
Eilinen päivä taas meni nukkuessa ja tietokoneella istuessa. Laiskotti tosi pahasti joten elinkin sen vapaapäivän sitten sen mukaisesti. Tänään oon ollut lasten kanssa aamusta asti; poikien kanssa oltiin aamupäivällä puistossa ja tytöt oli äitinsä kanssa kampaajalla ja balettiharjoituksissa. Poikien lounaan jälkeen sain veijarit nukahtamaan hetkeksi ja talo oli hetken hiljainen. Oli ihanaa vain olla kun oli kuunnellut monta tuntia sitä poikien meteliä.. on niillä paljon asiaa :D Vajaan kolmen vartin unien jälkeen katsottiin telkkaria, viihdyttiin ulkona josta löytyy kuvakooste:
Joo, syötiin rusinoita :P
Kuunneltiin Lauri Tähkää ja soiteltiin ilmakitaraa..

Ja sitten se lupaamani resepti...

Kanapekonikastike vihannesriisillä

kanaa (minulla oli 1kg)
pekonikuutioita (toki sopii myös ihan pekonifileet, mutta kannattaa pilkkoa pienemmäksi)
1 punasipuli
5dl riisiä
3x määrä vettä riisiin nähden (eli 15 dl)
pakastevihanneksia (minulla oli paprikaa, porkkanaa, maissia ja herneitä)
kanalientä yht. ½ litraa
4rkl vehnäjauhoja
mausteet

Kuullota sipulit pannulla vähäisessä öljyssä. Lisää pekoninpalat ja ruskista.
Lisää n. ruokalusikan kokoisiksi leikatut kananpalat pannulle paistumaan.

Laita vesi kiehumaan; lisää riisit kun vesi kiehuu kunnolla.
Laita haluamasi määrä pakastevihanneksia kulhoon ja lisää sekaan tulikuumaa vettä; toista tarvittaessa pari-kolme kertaa.

Kun kanat ja pekoni ovat täysin valmiita, jätä levy alhaisimmalle lämmölle. Keitä n. 2dl vettä kattilassa; lisää puolikas kanaliemikuutio kiehuvaan veteen. Kun liemikuutio on täysin sulanut, kaada neste erilliseen kulhoon; lisää joukkoon hieman jääkylmää vettä että liemi kylmenee nopeammin.
Keitä äskeisessä kattilassa vettä lisää n. 3dl > kun vesi kiehuu, lisää kokonainen kanaliemikuutio. Jätä levy alhaisimmalle lämmölle ja anna liemikuution sulaa rauhassa.

Lisää jäähtyneeseen liemeen (joka on siis erillisessä kulhossa) vehnäjauhot ja sekoita hyvin vispilällä. Lisää seos kuumaan liemeen kattilaan juoksevana; lientä koko ajan sekoittaen. Sekoita lopuksi hyvin vispilällä vielä seos ja anna hautua pari minuuttia alhaisimmalla lämmöllä.
Lisää kanan ja pekonin sekaan pannulle ja anna hautua muutama minuutti kannen alla lisäksi. Halutessa voi lisätä erilaisia mausteita (itse käytin mustapippuria, valkosipulijauhetta) ja ananaspalat sopii kanssa hyvin.

Kun riisi on valmista; lisää sekaan sulaneet vihannekset ja anna hautua kannen alla ihan rauhassa että vihannekset saa vähän lisää pehmeyttä.
Ja tuloshan löytyy siis "home sweet home" -postauksen alta.

Ja sitten laitan vielä tämän päivän päivällisen reseptin tähän.. oli meinaan sen verran namia taas!

Uunikalaa ranskankerma-kastikkeella kera paistettujen perunoiden + salaatti

lohta (minulla oli pakastelohta, pussissa oli 5 nyrkin kokoista palaa)
purkki ranskankermaa
kuivattua persiljaa
juustoraastetta
valkosipulijauhetta
öljyä
katkarapuja

valmiiksi keitettyjä perunoita (meillä syötiin eilen uuniperunaa ja käytin ylijääneet perunat tähän)
paprikajauhetta
valkosipulijauhetta
öljyä

jäävuorisalaattia
kurkkua
paprikaa
porkkanaa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Sulata kalanpaloja 1½ minuuttia täydellä teholla mikrossa jos ovat ihan jäisiä aloittaessa.
Kaada ranskankerma kulhoon, lisää valkosipulijauhetta oman mielen mukaan. Lisää myös kuivattu persilja ja _tilkka_ öljyä. Lopuksi lisää vielä oman maun mukaan juustoraastetta.

Laita kalanpalat uunivuokaan, voitele palat ranskankermakastikkeella ja lisää vuokaan myös katkaravut. Laita kannellinen vuoka uuniin; n. puoli tuntia.

Paista perunat öljyssä ja lisää lopuksi mausteet.

Pese ja pilko jäävuorisalaatti kulhoon. Kuori ja leikkaa kurkku pieniksi paloiksi ja lisää kulhoon. Putsaa paprika, pilko pieniksi paloiksi ja lisää kulhoon. Kuori porkkana, tee siitä pieniä kuutioita ja lisää kulhoon.
Ja lopputuloshan oli tämä:

ps. pahoittelut edelleen että blogger tykkää raiskata näitä mun kuvia...

edelliseen vielä..

2009-09-08T22:11:00.003+01:00

..pahoittelut tekstin isosta koosta; muokkasin sen kyllä pienemmäksi mutta tämä ei jostain syystä sitä pitänyt sillä koolla enkä pysty enää muokkaamaan.

Suuret pahoittelut myös siitä että blogger raiskaa kuvat.............

home sweet home

2009-09-08T21:16:00.032+01:00

Mun on pitänyt siitä asti kun tänne tulin (tammikuu -09) esitellä tämä meidän talo.. mutta aina se on jäänyt. Tänään sitten kun mulla sattui olemaan kamera siinä alhaalla, niin muistin että hei, nyt se pitää tehdä! Ja näin ollen;

Kun ulko-ovesta astuu sisälle, näyttää tältä. Vasemmalla melkein kohdalla on alimman kerroksen vessa ja oikealla näkyykin jääkaappi, eli se kertoo että vieressä on keittiö, joka näyttää tältä;

Ulko-ovelta kun menee suoraan, saavutaankin olohuoneeseen:

Joo, tiedän, meidän seinät on vaaleita ja rumia kun ei ole tauluja tmv. mutta uskokaa tai älkää, niin niiden ripustaminen on kiellettyä. Kyseessä on siis vuokra-asunto ja näin ollen kaikista "ylimääräisistä" (asumisen aikana ilmestyneistä) jäljistä joutuu poistuessa maksamaan. Eli kaikki taulut on näin ollen vain sellaisissa paikoissa joissa edellinen asukas on näitä pitänyt.

Tuossa viimeisessä kuvassa olohuoneesta näkyy tuolla oviaukon oikealla puolella portti, josta menee siis portaat yläkertaan;
Ja kyllä, portaissakin on kokolattiamatto. Miettikää noiden imuroimista ISON ja PAINAVAN kokolattiamattoimurin kanssa, ja tulkaa sitten inisemään vittumaisesta imuroinnista :D

Ensimmäisten portaiden yläpäässä näyttää tältä;
Tuo ovi tuossa vasemmalla on meikäläisen huoneen ovi:
Tiedän, voisin joskus pedata sänkyni mut ei mua kiinnosta :)
Minun huoneen vieressä on lasten leikkihuone ja sieltä löytyy myös keskikerroksen ensimmäinen vessa (ja talon ainoa toimiva pelkkä suihku):

Oman huoneen ovelta otetussa kuvassa näkyy suhteellisen selvästi englantilaisten talojen käytävien kapeus..
Vasemmalla näkyvä oviaukko vie tyttöjen huoneeseen; suoraan edessä oleva on minun vessa; oikealla oleva ovi vie ylimmäiseen kerrokseen:

JOO, mun vessassa on kylpyamme <3 ..jota en ole käyttänyt kertaakaan vaikka monesti on pitänyt. Onneksi lapset on hyväksikäyttäneet sitä senkin edestä! Jep, lisää kokolattiamatolla päällystettyjä portaita........

Talon ylin kerros on vain yksi iso "huone", jossa nukkuu perheen vanhemmat ja kaikki lapset (tytöt nukkuvat joskus leikkihuoneessa olevalla isolla patjalla):
Oikealla näkyvä ovi vie ylimmän kerroksen vessaan; joo, tässä talossa on neljä vessaa. Kokeilkaapa itse siivota neljä suht isoa vessaa kerran viikossa ja mietitään sitten uudestaan tätä juttua, jooko? :D

Sitten vähän vielä yksityiskohtia;

Keskikerroksesta ensimmäiset portaat alaspäin.

Olohuoneen oviraosta otettu; ulko-ovi ja alimman kerroksen vessa näkyy tuossa oikealla.

Kyllä, kaasuhella. Valehtelematta olen saanut palohälyttimet huutamaan lähemmäs 20 kertaa tuon hellan takia.. kahta etummaista levyä ei uskalla käyttää muuhun kuin veden keittämiseen; ei voi edes harkita paistamista tai esim. perunoiden keittämistä. Harmi sinänsä kun isoin levy on tuossa etualalla.

Joo, meillä on myös takka. Sähkökäyttöinen eikä oikeasti lämmitä pahemmin ellei istu nokka kiinni takassa :)

Ja hieman pihamaatakin täytyy esitellä:

Mahdolliset viherpeukalot voi pitää ne sormensa kurissa kun katselette meidän pihalla olevia kukkia.. kaikki on kuolleita, tiedetään, mutta ei sitä tarvitse kertoa :D

Siinäpä teille tämänmoinen postaus. Tähän loppuun sopii vielä kuva tämänpäiväisestä päivällisestä, joka oli kanapekonikastiketta vihannesriisin kanssa (resepti seuraavaan postaukseen, en jaksa enempää kirjoittaa):

"Is it winter?"

2009-09-06T19:11:00.014+01:00

Eilinen päivä meni tosiaan kokonaan lasten kanssa, ja babysittasin koko illan ja nukuin yönkin lasten kanssa, hostäiti kun oli töissä koko yön.

Aamulla noustiin siinä hieman ennen kahdeksaa, vedettiin aamupalat naamaan ja vaatteet niskaan ja oltiin ulkona jo paria minuuttia vaille yhdeksän, kyllä nämä lapset oikeasti osaa olla nopeita! :D

Haettiin pyörät autotallista ja suunnistettiin ensin kauppaan hakemaan mehua ja minulle tottakai energiajuomaa, josta matka jatkui kohti puistoa, jonka tapahtumat tulevat kuvin teille selville:

Ja jos joku miettii että onko täällä oikeasti noinkin kylmä että lapsilla on noin paljon vaatetta päällä, niin kyllä, täällä on kylmä. Puistosta palatessa tuli yksi mies vastaan kahden lapsen kanssa jotka olivat puolialasti, ja mies naureskeli mulle ja kysyi että "Is it winter?". Joo, on.

Kotiin tultuamme pistettiin lounaat nassuun, pojat vein päiväunille ja tyttöjen kanssa tehtiin sämpylöitä. Oikeita kokkikolmosia, keittiö oli jauhovallankumouksen alaisena koko sen ajan mitä me siellä oltiin.. mutta tuli hyviä sämpylöitä!
Liinu rupesi siinä sitten tekemään mulle lupaamaansa synttärikakkua, ja tuli kyllä namia! Ja tosiaan, oli tytön ensimmäinen täytekakku; aikaisemmin on ollut mun apuna mutta nyt teki itse! Ja kuvakin löytyy..

Kakunsyönnin jälkeen lähdettiin lasten kanssa tuohon pihalle, ja ei sitä touhua voi kertoa muuten kuin kuvin..

Kuvapainotteinen postaus, kerrankin, olkaa hyvä :)
Ja sitä kommenttia saa oikeasti kanssa laittaa kun luette kuitenkin..

MYRSKY! MIES YLI LAIDAN!

2009-09-05T00:17:00.004+01:00

Takana tosi tapahtumarikas ja ihana päivä.
Heräilin hieman seitsemän jälkeen, sain rauhassa syödä aamupalan ja valmistautua päivään. Kahdeksan aikaan lapset tulivat alas ja alkoi normaali rytmi aamupalapöydässä; jokainen halusi eri juttuja ja siinä sitten yritä saada kaikki tyytyväisiksi kun koulukin oli kohta alkamassa..

Tyttöjen päästyä kouluun minä otin nuorimman mukaani ja jätin 4-vuotiaan äitinsä kanssa kotiin tutustumaan lapsen tuleviin opettajiin (Englannissahan koulut aloitetaan 4-vuotiaana).
Nuorimman kanssa käveltiin ensin kauppaan ja sieltä mentiin puistoon hetkeksi leikkimään. Puoli kymmenen jälkeen lasten äiti soitti ja ilmoitti että 4-vuotias olisi nyt kanssa valmis leikkimään ja näin ollen haettiin lapsi ja tälle myös oma pyörä mukaan. Löydettiin tiemme taas puistoon ja kyllähän sitä piti lapsia keinuttaa taas urakalla.. perheen nuorin huusi koko ajan että "kovempaa, kovempaa!" Yritä siinä sitten antaa kovempia vauhteja kun lapsi melkein nyt jo meni telineen ympäri keinunsa kanssa :D (ei oikeasti urpot, on mullakin jotain tolkkua miten kovat vauhdit annetaan melkein 3-vuotiaalle; ja joo, kyseessä oli vauvakeinu).

Tovi viihdyttiin puistossa kunnes mentiin läheiselle nurmikolle potkimaan palloa. Minä ja nuorin vastaan 4-vuotias. Ja voin sanoa ettei me pärjätty........ jätkä oli ihan ylivoimainen :D Mutta mukavaa oli poikien kanssa! <3

Kotona oli aika lounaan.. jonka jälkeen ei tietenkään minkäänlainen lepääminen kiinnostanut, kunnes päätettiin ruveta katsomaan muumeja että lapset rauhoittuisivat vähän. Hetkeksihän ne tosiaan rauhoittuivat, kunnes keksivät että au pairin (tässä tapauksessa allekirjoittaneen) päällä on kiva leikkiä. Olin sohvalla kyljelläni puoli-istuvassa asennossa. Nuorempi veti itsensä ensin istumaan kylkeni päälle.. ja ilmoitti että nyt leikitään laivaa. Seuraavassa kohtauksessa veijari rupeaa pomppimaan istualleen mun päällä ja huutaa kovaan ääneen että "MYRSKY". Siinä samassa minä siirrän lapsen pois päältäni sohvan toiseen nurkkaan ja huudan että "MIES YLI LAIDAN". Ja siitähän se kiva leikki tulikin.... lopulta oltiin kaikki lattialla (Luojalle kiitos kokolattiamatosta!) ja pojat pomppivat kilpaa mun päällä.. joten ei kannata ihmetellä miksi oon pahoinpidellyn näköinen, ne on vaan nää mun hoitolapset :')

Ennen tyttöjen paluuta koulusta käytiin kaupasta hakemassa porkkanoita että saatiin porkkanaraastetta ruoan kanssa. Ja tein tosiaan niinkin perinteistä ruokaa kuin jauhelihakastiketta ja perunoita.. vielä ei jaksanut ruveta touhuamaan mitään erikoista, kokeillaan ensi viikolla uudestaan :D

Tytöt tosiaan kotiutuivat, syötiin neljän jälkeen ja jostain kumman syystä lapset saivat lisää virtaa.. ja sitten pitikin pistää disco pystyyn! Huudatettiin stereoista kaikkea hyvää musiikkia ja lapset tanssivat onnessaan.. tarjoiluna meillä oli mehua ja keksejä, lapset tykkäsivät. Sitä taas huomasi miten pienestä nuo lapset saa onnelliseksi, ja vähemmästä sitä itsekin piristyy vaikka päivä oli jo siihen mennessä ollut täynnä ohjelmaa ja ääntä, ja väsymys tosiaan oli uskomaton.

Discon jälkeen suunnattiin pihalle leikkimään piilosta ja oli taas mukavaa! Itsehän toimin virallisena valvojana vain paikan päällä kun lapset touhusivat leikkiään..

Kuuden pintaan lähdettiin sisälle vähän rauhoittumaan ja meinasin nukahtaa sohvalle, onneksi 6-vuotias piti huolen ettei näin käynyt kun luki läksyjään siinä sen verran kovaan ääneen :D Telkkaria katseltiin, syötiin iltapalaksi liian jauhoisia (ei lapset sitä tajunnut, mutta minä niidenkin edestä) sämpylöitä, en halua enää ikinä syödä niitä, toivottavasti niitä ei enää osteta meille!
Iltapesujen, -pisujen ja -pusujen jälkeen talo oli vihdoinkin hiljainen klo 20.10 ja minä sain sen oman rauhan. Ja tosiaan olin yksin lasten kanssa koko päivän, perheen äiti kun lähti asioita hoitamaan Lontooseen.

Ja tosiaan, väsymys on edelleen aivan suunnaton mutta ei sitä malta mennä nukkumaan vaikka kuinka tietää että uni tulee samantien kun vetää itsensä vaaka-asentoon, vetää peiton pään yli ja sulkee silmänsä. Se on tuo aikaero mikä jaksaa painaa päälle ja uni maittaisi, täysikuusta huolimatta.
Ehkä kokeilen oikeasti sitä nukkumista, joten palataan taas! Ja muistuttakaahan mua ottamaan kameraa mukaan näille reissuille lasten kanssa että mulla on teille kuvamateriaalia siitä kuinka kivaa meillä onkaan ollut! :)

"Hanna arvaa mitä!"

2009-09-03T21:45:00.002+01:00

Olen taas palautunut Englannin maalle. Hitusen oli sekavat tunnelmat viime päivinä kun elin Suomessa monta viikkoa ja kerkesin osittain tottumaan siihen elämään, ja nyt yhtäkkiä pitää taas saada elämästä täällä kiinni. Mutta onneksi lapset on tukena, koko iltapäivän roikkuivat minussa ja kertoivat kukin vuorollaan lomastaan Suomessa!
Ikävä tosiaan oli molemminpuolinen; lapset kertoivat kuinka ikävöivät minua ja tappelivat kuka saa milloinkin olla sylissä.. ihania muksuja, ei voi muuta sanoa! <3

Tosissaan.. siitä matkasta. Lähdettiin tosiaan 10.30 meiltä kotoa ajamaan kentälle. Oltiin hyvissä ajoin ja pääsin tosi äkkiä kaikkien tarkastusten läpi ja hyvästelin siinä samalla mummin ja vaarinkin, ja pitihän sitä vähän silmäkulmia kostuttaa :')

Ja se kun kone lähti nousuun.. pidättelin koko nousun ajan kyyneleitä, aika huonolla menestyksellä. Suomessa oli kivaa aikaa, mutta olen kyllä onnellinen että se aika jäi taas vähäksi aikaa ja voin taas tehdä tälle elämälleni jotain.. eli toisin sanoen unohtaa sen villin sinkkuelämän (jota kukaan ei ymmärtänyt, kiitti :D) ja ottaa kiinni taas kovasta työtahdista.. katsotaan sitten uudestaan loppuvuodesta kun Suomi kutsuu!..jos kutsuu.

Ne ketkä tätä nyt taas lukee, niin muistakaa ettei meikä unohda teitä siellä Suomen kamaralla, ootte kaikki rakkaita ja kohta meikä on taas teidän riesana.. ja sit meen taas ensi kesänä, mutta siihen on niin pitkä aika ettei murehdita sitä vielä. Eletään päivä kerrallaan tämä vuosi loppuun ja katsotaan sitten mitä elämä tuo tullessaan, eiköstä jookosta? :)

Hävettääkö? Nojoo!

2009-08-17T23:23:00.002+01:00

Yli kuukausi on mennyt hujauksessa, hyi minua! Miksei kukaan ole tullut mulle karjumaan että lisää tekstiä tai jotain muuta! Perkele teidän kanssa :D

Mutta tosiaan. Suomi-lomaa takana kuukauden verran. Alunperin oli suunnitelmissa astua koneeseen nyt tulevana keskiviikkona, mutta palaankin Englantiin vasta elokuun loppupuolella, joten sorry murut, oon täällä teidän riesana vielä monta päivää!

Suomessa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. On oltu humalassa, on oltu selvinpäin, on oltu yöt hunningolla, on otettu aurinkoa.. ja oltu vähän lisää humalassa ja hunningolla aamusta iltaan, illasta aamuun. Mutta kivaa on ollut, eikö se ole pääasia? :)

Suomessa on myös juhlittu ihan aiheellisesti. Ekana viikonloppuna, kun tänne saavuin, oli pikkuveljen rippijuhlat. Siitä viikon päästä juhlittiin serkkutytön polttareita (oli hirmu hauskaa!), siitä viikon päästä K tuli Oulusta tänne mua viihdyttämään ja oli ihanaa nähdä sitä tyttöä! <3
Siitä viikon päästä olikin sitten aikaisemmin mainitun serkkutytön häät, oli ihanat juhlat! Siitä viikon päästä oli viime viikonloppu, jolloin allekirjoittanut täytti taas vuosia (vastahan minä täytin, en ymmärrä!) ja juhlinta oli sen mukaista.
Vietettiin ensin tässä kotosalla iltaa, syötiin hyvää grilliruokaa, juopoteltiin, pelattiin korttia, kuunneltiin musiikkia ja pidettiin kivaa pienellä porukalla. Täältä jatkettiin matkaamme keskustan baarielämän pariin. Osa porukasta lähti suoraan kalastelemaan, kun itse ja pari muuta suunnistettiin Lato-elämän pariin. Hetki siellä viihdyttiin, hetken viihdyin myös T:n kanssa ulkona josta lopulta päätin itsekin lähteä kalastelemaan. Oli mukava ilta kalastelemassa ihanien ihmisten kanssa! Sain paljon synttäripaukkuja (lähinnä tequilaa kului :D ) jajaja. Pilkun jälkeen eksyin taksitolpalle seurana porukka joka suureni matkan varrella. Mentiin jatkoille, joista minä hipsin kiltisti puoli 9 aikaan aamulla ulos. Tie vei eräiden sukulaisten luo josta pummin kyydin kotiin 9 aikaan aamulla. Sain paljon nauruja osakseni, mutta ei muistella asiaa ollenkaan, jooko? :)

Osittainen vitutus on päällä edelleen viikonlopun takia, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin hyvillä mielin muistelen viikonloppua jolloin täytin 19..

Mutta tosiaan, hengissä ollaan (tosin ei kuitenkaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa) mutta tästä on hyvä jatkaa kohti.. niin, kohti jotain!

pisaroina muistot putoilee

2009-07-09T19:34:00.009+01:00

Otsikko viime päivien kulutetummasta biisistä; Hausmylly - Ikävä lokakuu

Ei tässä ole mitään erikoista oikein tapahtunut, mutta ajattelin nyt vain kirjoittaa aikani kuluksi jotain ja lisäillä parin viime päivän kuvia :)
Lontoon kuvia odottelen edelleen, joten päivitän niitäkin sitten myöhemmin!

Oltiin eilen poikien kanssa puistossa ja vaikka sää oli mitä kamalin niin hyvin me saatiin siellä silti aikaa tapettua!

Oltiin myös tänään puistossa. Ja tällä kertaa meitä oli kaikki neljä lasta + minä. Sää oli taas aika kammottava, mutta kyllä se aurinko sieltä vielä takaisin tulee, uskokaa tai älkää!

ilmeellä tytöt, ilmeellä!

Suomi-loma lähenee aina vain, niin minulla kuin lapsilla ja voi että sitä päivää odotetaan kun päästään lentokoneeseen (tosin lapset lähtee eri päivänä kuin minä, mutta silti)!

Hola!

2009-07-07T00:43:00.006+01:00

Olen oikeasti maailman paskin bloginpitäjä, uskokaa tai älkää!

Mutta nyt, kellonajasta huolimatta, otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan. Pistän samalla vähän kuvia tämän päivän päivällisestä ja suosittelen oikeasti kokeilemaan!

Viime ajat on menneet ihan ohimennen. Normaalia arkea, päivästä toiseen. Viime perjantaina tosin S tuli Ranskasta ja alkuperäinen suunnitelma oli treffata la Lontoossa ja tulla sitten illalla samalla junalla tänne meille ja S:n olla yötä ja sitten sunnuntaina joskus suunnata takaisin Lontooseen. Mutta minut tuntien suunnitelmat muuttuu ja niin kävi nytkin. Erinäisistä syistä päädyttiinkin siihen että S tuli lauantaina päivällä tänne ja oltiin tässä päivä ja ilta ja yö ja sunnuntaina suunnattiin yhdessä Lontooseen. Oli tosi mukava päivä, käytiin kattelemassa kaikkia must see -juttuja (Big Ben, London Eye, Trafalgar Square, The National Gallery, Piccadilly Circus, Westminster Abbey..) olihan S:n eka kerta Lontoossa! Päivittelen kuvia sitten kun saan niitä matkakumppaniltani, kun minähän olin taas harvinaisen fiksu ja otin kyllä kameran mukaani mutta en siihen lataamaani akkua joten omat kuvat jäi ottamatta. Onneksi matkan toisella osanottajalla on niitä kuvia! :)
Sunnuntaina olin tosiaan kotona illalla n. klo 10.30pm ja kyllä sitä oli väsynyt kun oli melkein 12 tuntia ollut reissussa ja kävelyä kyllä mahtui joukkoon. Hyde Parkissakin käytiin (tai siis siinä pienellä alueella siinä vieressä kun isommalla alueella oli joku juttu, en nyt muista) ja otettiin siinä parit siiderit. Vieressä oli ranskalaisia joista ei ollut mihinkään temppuilemaan pullojen kanssa ja taisivat sen itsekin tietää!
Mutta tosiaan, S:lle kiitos kivoista päivistä! :)

Sitten sitä päivällistä..

Marinoidut kanafileet pesto-juustokastikkeen kera

kanafileitä (itselläni oli 1kg)

marinadi
2 kananmunaa
1 rkl öljyä
3 valkosipulin kynttä
¼ sipuli
mustapippuria
paprikajauhetta
HP woodsmoke honey BBG -kastiketta (en tiedä saako Suomesta, mutta tavallinen BBG -kastike käy hyvin)
4 tippaa sitruunamehua

● riko kananmunat kulhoon, lisää öljy, pilkotut valkosipulin kynnet, pilkottu sipuli, lisää mausteet. Laita kanat kulhoon ja peitä kulho kannella tai kelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan.

Pesto-juustokastike

¾ sipuli
1dl ruokakermaa
1dl hapankermaa (kermaviili ajaa saman asian)
mustapippuria
valkosipulijauhetta
paprikajauhetta
2 tl pestoa
juustoraastetta

● kuullota pilkottu sipuli pannulla, lisää kermat ja mausteet + pesto + juustoraaste. Anna hautua pienimmällä lämmöllä hetki jonka jälkeen siirrä kannen alle pois levyltä.

Paista maustetut kanat pellillä uunin keskitasolla 200° ensin n. 20min. jonka jälkeen siirrä hieman väriä saaneet kananpalat vuokaan, heitä päälle murskattua fetaa + juustoraastetta ja laita vuoka ilman kantta uuniin. Paista kanoja vielä n. 20-25 min. (kunnes ovat valmiit), sammuta uuni, lisää pesto-juustokastike kanojen päälle vuokaan ja anna lämmetä loppulämmössä.

Lisänä meillä oli myös salaattia (jäävuorisalaattia, pun., vihr., kelt. paprika, kurkku) ja paistettuja perunoita.

Nyt suuntaan nukkumaan ja palailen taas joku toinen päivä. Sitä ennen pitää hehkuttaa sitä että ONA TULEE ENSI SUNNUNTAINA!!!!!!!! <3

sua halusin, sua kaipasin

2009-06-26T00:21:00.004+01:00

Muistin tuossa juuri, että kerran kun oltiin Santun (se tyttö on jo Suomessa, huoh) kanssa Lontoossa, oltiin tultu juuri PizzaHutista ulos ja polteltiin siinä tupakkaa.. puhuin eräästä ihmisestä ja kun käännyin katsomaan Santtua niin näin siinä Santun takana seinässä olevan kirjoitettuna tämän ko. ihmisen nimi ja sydän siinä alla. Vitun kohtalo, sanonpahan vaan.

Joo, olen taas sillä avautumistuulella, mutta taidan jättää avautumiset tosiaan tällä kertaa väliin. Mutta jos jotain vielä lopputekstin aikana ilmestyy, niin pistän kaiken kuumeen piikkiin!

Tosiaan, olen kuumeessa. Monta päivää jo takana eikä loppua näy. Koomisinta tässä on se että kuume heittää häränpyllyä koko ajan. Iltaa kohden se laskee ko lehmän häntä ja aamulla se nousee samaa tahtia auringon kanssa. Pakko olla koko ajan särkylääkkeiden vaikutuksen alaisena että selviää hengissä, ei tästä muuten mitään taas tulisi.
Ja tämä hemmetin yskä.. se on vaivannut kauemmin kuin uskottekaan! Varmaan 1½ viikkoa jo, ellen ihan väärässä ole. Kamala olo kun hengitys rahisee jne.. ja ei, en mene lääkäriin. Menen sitten Suomessa (EI OO ENÄÄ KAUAA!!!!!) jos tämä ei siihen mennessä ole loppunut.
Tällaisella hetkellä kiroan sitä etten hankkinut sitä eurooppalaista kela-korttia.. vaikkei se siis ole se suurin syy miksi en mene lääkäriin, mutta silti. Pitääpä hakea se sitten Suomi-lomalla :)

Jees, mitään uutta ei täällä kauheasti ole. Vilho puhuu jostain miehestä joka imuroi sen tukkaa, Liana kiukuttelee minkä kerkiää (onhan se se ikä, ONHAN), Julius aloittaa syyskuussa koulun ja on tohkeissaan siitä kun on käynyt nyt pari kertaa siellä tutustumassa.. Liinu on Liinu :)

Suomi-lomaan lasken päiviä ja huoh. On aika pitkä aika sinänsä, mutta äkkiä se menee. Viikon päästä S tulee Ranskasta Lontooseen ja pitäisi sitä treffata + pari muuta au pairia on tulossa silloin la Lontooseen bilettämään, voi olla että samalla porukalla mennään. Ja N tulee kanssa nyt ma Lontooseen ja se ehkä tulee meidän kanssa silloin la, jei! Ja siitä seuraava viikonloppu O tulee (ainakin toivon edelleen niin!) jajaja.. päivät vähenee murut, päivät vähenee! <3

Barcelona, baby!

2009-06-15T22:31:00.013+01:00

Joo, oon tosiaan kotiutunut Barcelonsta melkein viikko sitten, mutta on tässä ollut kaikkea.. (niin varmaan, turha edes kuvitella!).

Mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää taas vähän ja kertoilla _lyhyesti_ meidän Barcelonan reissusta! :)

Eli tosiaan, 3.6. otettiin aamulla suunnaksi Gatwikin lentokenttä jossa suunnistettiin Easyjetin koneeseen joka vei meidän ah, niin ihanaa Barcelonaan! Pakko kyllä mainita etten ole _ikinä_ kokenut niin kamalia alastuloja, niin Barcelonassa kuin Lontoossa! Korvat oli niin kipeät että voi luoja, oli ihan kamalaa, teki mieli itkeä kivusta.

No, perillä Sanna otti poikien ja matkatavaroiden kanssa taksin ja lähtivät meidän kämpälle, minä otin tyttöjen kanssa bussin. Tuli meinaan halvemmaksi meidän ottaa bussi entä kun ottaa kaksi taksia.
Sanna tuli meidät sitten hakemaan bussiasemalta ja ruoan kautta otettiin taas suunnaksi meidän kämppä ja voi luoja että se oli ihana! Harmittaa ihan sikana etten muistanut ottaa kuvia varsinkin siitä katosta ja suihkusta, niin ihanat että haluan ainakin sellaisen suihkun joskus itselleni!
Meidän asunto (ja siis tosiaan, ei oltu hotellissa vaan vuokrattiin asunto) oli ihan Ramblan vieressä ja meidän parvekkeelta näkyi kivasti vastapäisessä talossa olevan hotellin ravintolan soittajat ja tanssijat tauoillaan ;) oli siis flamenco-tanssijoita ja I H A N I A espanjalaisia miehiä kitaroineen

Jokaikinen ilta ne siellä piti bileitä pystyssä ja juttelemaankin pääsin yhden kanssa. Kovin hyvää yhteistä kieltä meillä ei tosiaan ollut (minä en montaa lausetta osaa enää muodostaa espanjaksi eikä hän osannut kovin montaa lausetta englanniksi) mutta saatiin kuitenkin jotain keskusteltua ;)

Mentiin tosiaan Espanjaan keskiviikkona. Torstaina lähdettiin kävelylle ja poltin sitten selkäni todella mukavasti jonka johdosta kaksi seuraavaa päivää meni oikeastaan kokonaan kämpillä, harmitti vietävästi!

Sunnuntaina pääsin sitten itsekin ekaa kertaa rannalle ja voi sitä ihanuutta! (ja olin tosiaan taas niin idiootti etten ottanut kuvia sieltä vaikka vähän väliä mietin että NYT Hanna, NYT, mutta en sitten saanut aikaiseksi, lol). Mutta menkää ihmeessä käymään niin näette itsekin ;)

Sunnuntaina käytiin myös eläintarhassa ennen rannalle menoa..

Enempää kuvia en viitsi eläintarhasta laittaa (eikä niitä kyllä kauheasti olekaan :D )

Maanantainakin otettiin suunnaksi ranta ja oli tosi mukavaa taas! Rannalta tullessa käytiin buffetissa syömässä ja kattomassa "piparkakkutaloa"

Tiistaina olikin aika suunnata sitten takaisin kotiin ja paluu arkeen.
Oli ihana reissu, tosin aika rankka, mutta niin.. joskus vielä lähden Barcelonaan biletys- ja rantalomalle, kiitos moi! <3

silloin mä kaipaan sua

2009-06-01T23:13:00.006+01:00

Nyt on sitten Liinun, Juliuksen, Sannan ja minun vuoro olla kipeinä. No, onneksi minä en ole kovin pahasti kipeä, aamut vain on yhtä tuskaa.
Harmittaa kovasti muiden puolesta kun tosiaan lähdetään ke sinne Barcelonaan! No, toivottavasti paranevat edes vähän siihen mennessä!

Tänään touhusin Vilhon kanssa suurimman osan ajasta. Poika rupeaa pikkuhiljaa olemaan taas oma itsensä kun kuume on laskenut ja olo rupeaa helpottumaan enemmän ja enemmän päivä toisensa jälkeen.
Aamusta oltiin ulkona, minulla pyöri pyykit koneessa ja istuttiin ihanassa auringonpaisteessa hetki. Sanna vei Lianan kouluun ja odotin niin kauan että se tuli kotiin, että lähdin sitten Vilhon kanssa pienelle kävelylle. Käytiin kaupassa ja Vilho lauleli melkein koko matkan Ihhahhaata, ja jos ei laulanut jonakin hetkenä niin jutteli ummet ja lammet muista asioista. Sannalle sanoinkin tässä yksi päivä että Vilho on viime aikoina ruvennut vasta selittämään asioita kunnolla ja enempi samalla tavalla mitä 1½ vuotta vanhempi isoveli! Ja herrasta on tosiaan tullut niin pikkuvanha ja on toisaan siinä iässä tällä hetkellä että muistaa varmasti kaiken mitä oot sanonut ja ihme kyllä, juuri sopivissa tilanteissa niitä möläyttelee. Tänäänkin tein jotain, mitä en Vilhon mielestä olisi saanut tehdä (en nyt muista mitä) ja herra totesi mulle että "MITÄ minä juuri sanoin sinulle! Sanoinko että noin ei tehdä, sanoinko!". Ja myönnän, olen itse sanonut ihan samat sanat joskus Vilholle, joten pitää vissiin ruveta varomaan sanojaan taas vaihteeksi :D

Mutta tosiaan. Kaupan jälkeen mentiin pikkupuistoon ja napsin pari kuvaa pojasta.

..pienestä pitäen

Puistosta tosiaan otettiin suunnaksi Crescent, missä käydään harva se päivä kattomassa sorsia. Siellä on aina vaan ne kaksi samaa sorsaa ja toisella on nokka halki, raukka.
Ja jokaikinen kerta kun siellä käydään ja ollaan lähdössä, Vilho huutaa pari kertaa että "heippa sorsat" tai "bye bye duck". Ihana poika!

Kotona oltiin hetki ulkona, pistin pyykkiä kuivumaan ja muuta. Sitten ruvettiin syömään ja pistin pojan pihalle nukkumaan. Sellaisella säällä oli varmaan mukava nukkua rattaissa pelkässä vaipassa! Ja oikeasti, koko päivä oli niiiiin kuuma että ette uskokaan!
Juliuskin oli nukkumaan mennyt, Sanna lähtenyt asioille ja Liinu katteli telkkaria olohuoneessa. Minä sitten siinä pistin toisetkin pyykit kuivumaan, siivosin koko alakerran ja ruoankin tein, kaikki reilussa tunnissa, oon kyllä aika pro nykyään kun touhuan täällä aina niin kovasti! Tai no, alakerran (lähinnä keittiön kun siellä oon aika paljon) pidän kunnossa, mutta oma huone on aina välillä kaaoksen jäljiltä! Mutta onneksi joskus ne siivouskohtaukset tulee myös niin että siivoan oman huoneeni lattiasta kattoon ja oon taas tyytyväinen itseeni! :)

Päiväunien jälkeen syötiin Vilhon kanssa välipalaa ulkona (mehua ja jogurttia) ja sen jälkeen leikkasin pojilta kynnet kun olivat päässeet taas niin pahasti kasvamaan!
Julius lähti ennen kolmea Sannan mukaan hakemaan Lianaa koulusta ja me oltiin Vilhon kanssa, yllätys yllätys, ulkona! Naapuriin tuli sitten rekka ja sitähän piti sitten päästä katsomaan. Ennen tienvarteen menoa pikku-ukko tuli mun luokse ja totesi näillä sanoin: "Hanna.. että minä näen kuorma-auton, minä tulen sinun syliin". Ja herrahan kiipesi mun syliin kun istuin puutarhatuolilla. Ja lopulta, kun ei nähty kunnolla korkeiden aitojen yli, piti mennä tienvarteen katsomaan isoa rekkaa. Oli poika ihan innoissaan, ihana pikku-ukko! <3>

you can try

2009-06-01T00:05:00.005+01:00

Joo, minähän todellakin voin yrittää päivittää blogia useammin kuin nykyään.. ensin ajattelin että pistän itselleni tänne jonkun tavoitteen, että rupean päivittämään joka ilta tapahtumia ko. päivältä, mutta sitten tajusin että suuntaan keskiviikkona Barcelonaan ja se tietää 6 koneetonta päivää, eli paskaksi meni sekin suunnitelma! No, otetaan se mahdollisuuksien mukaan käyttöön sitten Barcelonan jälkeen!

Nyt kuitenkin vähän väliaikatietoja taas..

Viime keskiviikkona oltiin tosiaan Lontoossa, minä, Liinu, Liana ja Sanna. Liinulla oli koe-esiintyminen The Royal Ballet Schoolissa ja lähdettiin sitten tyttöporukalla sinne. Sää ei meitä suosinut, joten ei me loppujen lopuksi kauaa siellä viittitty olla. Sanna ja Liinu meni klo 12 sinne koululle kun minä ja Liana sitten suunnistettiin parin kaupan läpi McDonaldsiin syömään erittäin terveellistä lounasta :D Hieman ennen yhtä otettiin metro takaisin Covent Gardenille (älkää ikinä kävelkö siellä metroasemalla portaita ylös; niitä on lähemmäs 200 ja se on oikeasti tuskaa) ja siitä suunnistettiin takaisin koululle ja odoteltiin Sannaa ja Liinua.
Koululta otimme kaikki neljä suunnaksi Marble Archin ja minkäs muun kuin Primarkin. Itsellänihän oli silmien edessä vain tulevan lauantain Lontoon reissu joten minun mukaani ei mitään tarttunut tällä kertaa.
Sieltä otimme sitten suunnaksi Waterloon ja tultiin kotiin, oli mukavaa!

Ja lauantaina tosiaan suuntasin taas Lontooseen, ja tällä kertaa sää suosi enemmän kuin laki sallii! Oli kuuma, vielä kuumempi ja kuumin ilma ikinä. Ja hulluna ihmisiä joka paikassa, mutta silti rahaa sain kulumaan! Ja oikeasti, kaikki mitä ostin tuli kyllä tarpeeseen; elokuun häihin sain vihdoinkin ostettua vaatteet ja ostin tosiaan elämäni ensimmäiset legginssit (mustat, kuinkas ollakaan) ja kokopitkän mustan mekon, kuvitelkaa, minä ostin _mekon_! No, minkäs mahtaa kun häissä on pukeutumiskoodi johon em. asuste kuuluu.. ja sitä tosiaan on pakko käyttää useammankin kerran kuin vain silloin elokuussa.. oli meinaan sen verran hintava että sillä hinnalla olisin saanut Primarkilta kassillisen (turhaa) tavaraa! Ostin myös aivan ihanat punaiset avokkaat (joissa ei minun harmikseni ole kopisevia korkoja!) häitä varten, etten ole ihan mustissa! Ja Primarkilta löysin tosi söpön valkoisen juhlalaukun, eli YEY, oon valmis häihin! Vielä pitää odottaa että Suomeen suuntaan (tiedän muuten jo koska tuun, mutta te ette tiedäkään ;) ) ja pääsen kampaajalle (jonka äiti maksaa, ihana äiti <3) ja sitten oon oikeasti valmis häihin!
Ai niin, pitää vaan ilmoittaa morsiamelle vielä mun tulosta.. on ihan unohtunut! Voisinkin tämän jälkeen tosiaan panna sähköpostia, niin olisi sekin hoidettu pois alta, varsinkin kun ilmoittautumispäivä on kohta mennyt ohi, niin ehkä olisi ihan fiksua, hih!

Ja tänään taas (no, viilataan pilkkua, eilen, onhan kello meillä jo 20 yli puolenyön!) oli Juliuksella synttärijuhlat Community Centerissä. Lapsia oli tosi vähän, mutta oli silti ihan mukavaa. Oltiin tilattu sinne tosi hyvä taikuri ja se oli _oikeasti_ hyvä! Saisikohan sitä tilattua Suomeen kanssa, suomenkielisenä tottakai :D

Mutta jep, huomenna paluu arkeen kahden päivän ajaksi; lapsilla alkaa huomenna taas koulut ja nurseryt (tämä viikko oli half termia, eli lomaa) ja sitten keskiviikkona tosiaan suuntana Barcelona 6 pvän ajaksi! Eli pahoittelut nyt jo etten ole koneen ääressä 3.-9.6, mutta muistakaan vain että oon Espanjan auringon alla nauttimassa olosta ja rentoutumassa ja keräämässä voimia Suomen reissua varten.. mihin on onneksi vielä kivasti aikaa!

Palataan tutut ja tuntemattomat taas, tämä tyttö painuu sängyn pohjalle, vetää peiton korviin (en kyllä oikeasti vedä, on niin kuuma, mutta tää on vaan kuvaannollista!) ja ummistaa silmät! Joten, hyvää yötä maailma!

ps. pahoittelen _useita_ sulkuja!

Scandinavian Party @ The Warwick, London

2009-05-18T18:27:00.004+01:00

Lauantaina 16.pvä oli Scandinavian "MAY" Party Lontoon Warwickissa.
Itse suuntasin Lontooseen klo 15.58 lähtevällä junalla, ja etsin S1:n ja T:n Camden Townista. Haettiin occ license-kaupasta parit juomat, mentiin Mornington Crescentin aukiolle ja jauhettiin paskaa. Tupakkaa kului, ja oli mukavaa. Näkyi paljon vaaleanpunaisia ISOJA autoja.
Siitä otettiin bussi, suuntana piti olla Trafalgar Square, mutta bussi vaihtoi määränpäätä kesken matkan (mitä vittua, niinpä) ja jäätiin pois Holbornin metroasemalla. Otettiin metro ja päästiin hetkessä Trafalgar Squarelle.
Siellä kohdattiin S2:nen, löydettiin McDonald's ja VESSA. Muut syöpöttelivät siellä, itse hain viereisestä Sparista ihana tulista kanapatonkia, vettä ja tupakkaa.
S2:n kanssa otettiin Charing Crossin asemalta metro Piccadillylle, koska kello läheni uhkaavasti 21 ja haluttiin halvemmalla sisälle bileisiin. S1 ja T jättäytyivät kokonaan porukasta meidän suunnatessa Piccadillylle.

Parin mutkan kautta löydettiin itsemme Warwickista ja tultiin siihen tulokseen että hengataan yläkerrassa hetki tai kaksi ennen kuin suunnataan alakertaan, ettei olla ihan ensimmäisten joukossa.

Hieman ennen kymmentä tosiaan painuttiin alakertaan, nautittiin juomista, suht hyvästä musiikista (vaikkakin tyhmästä DJ:stä).
Riitti juttuseuraa. Minulle tarjottiin ruusuja, en ottanut vastaan.
Minulta kysyttiin että puhunko ruotsia vai tarvitsenko opetusta, ei ja ei.

Eräs mies myös pyysi minulta puntaa itselleen että saisi ruokaa. Totesin että sorry, no can do, että pitää juoda itse lisää niin ei riitä rahat ruokaan. Sain sitten saarnan siitä kuinka ei pitäisi juoda koska silloin kaikki miehet näyttää hyviltä ja aamulla herää ruman miehen vierestä. Totesin että siinä vaiheessa voi juosta karkuun jos siltä tuntuu.
Lopulta tämä ko. herra pyysi mua viemään sen mun kotiin. Ei muuten päässyt, koska kyseessä oli tapaus jonka vierestä en haluaisi ikinä herätä.

Bileiden loputtua otimme S2:n kanssa suunnaksi jonkun paikan josta saisimme ruokaa. Löydettiin halpa paikka, mutta vaihdoimme paikkaa koska sieltä ei herunut enää lämmintä ruokaa; olivat juuri meidän nenän edestä vetäneet kyltin pois, haistakaa paska.

Löydettiin pikkukauppa josta ostettiin vettä ja sipsejä. Myyjä oli sitä mieltä että kukaan ei oikeasti osta erikseen tavaroita, kun maksettiin erikseen ostoksemme.

S2 jankutti koko ajan että pidä laukusta kiinni ja kyllähän minä pidin, kun käskettiin! :p

Seikkailujen jälkeen löysimme itsemme Tottenham Court Roadilta, ja saimme seuraa joka ei olisi välttämättä ollut tarpeellista.
Karistimme tyypin kannoiltamme, istuimme alas koska oltiin eksyneitä ja kaivoin bussikartan esille. Sama kaveri tuli siihen taas, halusi minut kuulemma mukaansa. Loppuvaiheessa huusin tapaukselle että "you can go now, so BYE BYE". Eihän se tajunnut mennä, vaikka ainakin kymmenen kertaa sille huusin. S2:kin sille huusi ja ukko vain totesi että puhuu mulle eikä sille -.-
No, sitten siihen tuli joku tuntematon tyyppi, jonka sukupuolesta ei vieläkään ole tietoa, ja ajoi sen pois. Tiedä mitä se sille sanoi, ei muistu nyt mieleen :D

Löysimme itsemme Oxford Streetiltä ja liian monien minuuttien, parin yöbussin, ja kammottavan kävelymatkan jälkeen löysimme itsemme hieman ennen klo 05.00 (vai olisiko se ollut 04.30) Waterloon juna-asemalta ja eihän se paska ollut auki.
Aukesi se kuitenkin 5.30 ja pääsimme vihdoinkin sisälle, vaikkakin siellä oli kylmä.
Ulkona odottaessa sisälle pääsyä eräs hampaaton mies tuli kuiskailemaan "wanna have some fun?", joo ei pelkoa, ei saanut mitään hupia minulta.

Sisällä istuttiin kovilla ja kylmillä penkeillä, nuokuttiin ja etsittiin S2:sen avaimia, joita ei lopulta ikinä löytynyt, paska homma :(

Kellonaikaa en muista, mutta joskus sain itselleni ruokaa ja S2 sai kahvia, olo parani huomattavasti vaikka väsymys vaan kasvoi.

Klo 8.47 hyppäsin junaan ja ummistin silmäni, reilu tunti aikaa nukkua. En minä kyllä nukkunut, torkuin. En kyllä olisi edes uskaltanut nukkua, kun oli niin pelottava konduktööri; AINA kun se ohi meni totesi että "you're allright, my love?". Hyi voin vaan sanoa. Yritin hymyillä sievästi, vaikka oksetti :)

Hieman jälkeen klo 10 pääsin Farnboroughin asemalle, hieman jälkeen 12 tuli kyyti. Ja olisin tosiaan muuten odottanut kauemmin Waterloossa, mutta ajatus lämpösestä junasta kuulosti niin hyvältä (vaikkakin se oli vaan hetkellistä) ja sen takia hengasin asemalla 2 tuntia.
Torkuin kotiin tultua pienen hetken, ja lopulta panin su-iltana nukkumaan klo 21.06, kun takana oli valvottuja tunteja 35.

Hyvä ajatus

2009-05-12T22:21:00.004+01:00

Otsikko on lähtöisin Vilhon suusta ja jotenkin se tuntui enemmän kuin sopivalta nyt tähän. Vilho tosiaan totesi tänään, kun etsi kenkiään laatikosta ja sanoin sille että vedä laatikkoa enempi ulos, että "HYVÄ AJATUS, HANNA".
Voiko 2-vuotias oikeasti olla niin pikkuvanha mitä se kaveri on?

Juliuksella oli tänään taas vaihteeksi nursery-päivä ja me Vilhon kanssa käytiin puistossa pyörähtämässä, mutta tultiin siihen tulokseen että on niin kova myrsky, että mennään kotiin mieluummin kuuntelemaan musiikkia ja muuta mukavaa.
Minä rupesin siinä tekemään tonnikala-salami-paprika -piirakkaa ja Vilho touhusi omiaan siinä mun jaloissa ja kävi aina välillä napsimassa "salaa" paprikan paloja siitä pöydältä.
Poika sai kanssa lounaan siinä ja se lounas myös lähti puoliksi syötynä pöydästä; ei herra osannut kehotuksien jälkeen enää käyttäytyä.
No, muutaman vaivalla vuodatetun kyyneleen jälkeen Vilho päätti pyytää anteeksi ja kaikki oli taas hyvin. Pistin pojan nukkumaan, siivosin keittiön ja suunnistettiin Juliusta hakemaan. Kotona Julius sai kanssa lounaan ja painui päiväunille vinttiin.
Itsehän tässä vaiheessa rupesin ruoan laittoon ja imuroin alakerran.
Hieman jälkeen kahden oli aika herättää nuorimmainen ja otettiin sitten yhdessä vielä pienet torkut, tai siis Vilho otti, minä en pystynyt edes silmiä ummistamaan pojan kuorsauksen takia.

Välipalan jälkeen kaivoin esille vesivärien kaltaisia värejä (sellaisia jänniä purkkeja, emt) ja touhuttiin niiden kanssa. Tai siis Vilho touhusi, minä kävin hakemassa leivinpaperia, kynän, kumin, teroittimen ja värityskirjoja.
Löysin meinaan yksi päivä ikkuna- ja kalvovärejä, ja rupesin sitten tekemään kuvioita siihen tarkoitukseen. Aika monta sain aikaiseksi ja tuli tosi hyvä fiilis, että sain jollekin sadepäivälle meille tekemistä valmiiksi, niin ei tarvii kiireessä ruveta miettimään kun pojat kiljuu tylsyyttään :D

Juliuksenkin kävin herättämässä ja Kelly tuli kanssa naapurista käymään tässä ja touhuttiin yhdessä kaikkea mukavaa.
Puoli viiden aikaan syötiin tortilloja ja pojat menivät syönnin jälkeen ulos Kellyn kanssa että sain siivottua pöydän ja keittiön.
S tuli kotiin Lianan kanssa puoli kuuden aikoihin ja minä pääsin siinä vaiheessa livahtamaan pieneksi hetkeksi yläkertaan; tarkoitus oli ottaa puolen tunnin torkut mutta enpä sitten ottanut.

Nukutin muut lapset kun S lähti hakemaan Liinua jumpasta hieman ennen kahdeksaa ja voi luoja että se yksi jaksaa olla hereillä! Ja puhun siis taas kerran Vilhosta. Se lapsi ei nukahda ikinä illalla ja S:n kanssa toivotaan että se nukahtaisi joku ilta samalla tavalla sänkyyn mitä se nukahtaa rattaisiin päivisin.

Tulevana lauantaina olisi tiedossa Scandinavian -bileet Warwickissa; minä, 4xS ja T. Saa nähdä mitä tulee tuollaisesta määrästä S:siä, mutta eiköhän me selvitä! Ja varsinkin kun kaksi ei ole edes varmoja vielä. Mutta pidetään peukkuja, että kaikki pääsee mukaan!

Palataan tutut ja tuntemattomat taas tutkalle, MOI

MOI

2009-05-06T17:53:00.010+01:00

Mitäs tänään.. no, ei kummempia. Tein hyvää ruokaa, ja näin ollen teen postauksen nyt siitä ja lisään kuviakin, että näätte kanssa! :p

Seitifileet uuniperunan ja maustekerman kera

seitiä
perunaa
öljyä
korppujauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Laita pieneen kulhoon n. 2rkl öljyä. Liota fileet öljyssä ja siirrä toiseen kulhoon, jossa ripottele fileiden päälle korppujauhoja.
Laita fileet kannelliseen vuokaan ja mausta fileet oman mielen mukaan (itse käytin valkosipulijauhetta ja mustapippuria). Laita vuoka uuniin > 25-30min.
Kiedo perunat folioon ja laita pellille/ritilälle > 45-60min.

Herkullinen salaatti

jäävuorisalaattia
kurkkua
kelt. & pun. paprika
fetaa
katkarapuja

Pilko jv.sal. ja pese. Kuori kurkku ja pilko pieniksi kuutioiksi. Puolita paprikat, ota siemenet pois ja pese. Siivua ensin ohuiksi suikaleiksi joista tee kuutioita.
Pilko feta pieniksi kuutioiksi (ts. valmisfeta)
Huuhtele katkaravut; jäiset liota 2x tulikuumassa vedessä n. 5min. /vesi.

Tilli-ruohosipuli -kermaseos

purkki hapankermaa (ts. ranskankermaa, creme fraiche)
tuoretta ruohosipulia
Taffel tilli-ruohosipuli -dippijauhetta

Pese ruohosipulit huolella. Leikkaa saksilla pieniksi renkaiksi kerman joukkoon - sekoita.
Lisää kerman määrästä (142ml / puoli pussia) riippuen dippijauhe. Sekoita kunnolla ja laita kannella varustettuna jääkaappiin.

Ja lopputuloshan oli tämä...

Ja jälkiruokana tein vielä omenapiirakkaa, eli siihen myös ohje:

Omenapiirakka murotaikinapohjalla

250g margariinia
1½-2 dl sokeria
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
vanilliinisokeria
2½ omenaa
sokeria
korppujauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele vuoka.
Sekoita pehmeä margariini ja sokeri vatkaimella pehmeäksi vaahdoksi.
Lisää kananmunat seokseen edelleen sekoittaen vatkaimella. Mittaa jauhot erilliseen kulhoon ja laita seoksen sekaan - alusta lastalla, älä käytä enää vatkainta.
Laita taikina vuokaan; peitä pohja ja reunat.
Kuori ja pilko omenat. Laita omenan palaset vuokaan taikinan päälle haluamallasi tavalla. Ripottele päälle 1½ tl vanilliinisokeria, 1½ tl sokeria ja n. 2rkl korppujauhoja.
Laita piirakka uuniin; n. 25-3omin.

Tarjoile kermavaahdon kera.

2009-05-04T00:00:00.003+01:00

Musta on tullut oikeasti tosi surkea bloginpitäjä. Vituttaa itseänikin jo kun en päivitä tätä enää kovin usein. Joka ikinen kerta lupaan itselleni että otan itseäni niskasta kiinni ja rupean päivittämään useammin, mutta yhtä useasti kuin lupaan itselleni, vittuunnun kun en pidä sitä lupausta. Ja nyt siitä on tullut yksi iso oravanpyörä, ja mulla ottaa aivoon _vielä_ enemmän, jos se siis on enää mahdollista.

Mutta niin.. oon ollut Englannissa nyt takaisin viikon ja kuukauden päästä lähdetään Barcelonaan, jei! Ihanaa päästä taas vähän uusiin kuvioihin, vaikka Espanjassa oon käynyt, niin ihana päästä uuteen kaupunkiin siellä. Ja kun sitä on kehuttu mulle tosi kovasti, niin tosi mukava päästä kattomaan millainen se oikeasti on!

Viime viikko meni hirmu hitaasti. Yleensä viikot täällä on menneet niin nopeasti, että ei ihan heti uskoisi että oon ollut täällä melkein 4kk. Mutta viime viikko oli yhtä matelua, en ymmärrä. Päivät meni tosi hitaasti, vaikka koko ajan touhuttiin lasten kanssa jotain ja muuta. Mutta silti aina kun kelloa katsoi niin tuntui että se ei ollut pahemmin mennyt eteenpäin, vaikka tuntui että olisi monta tuntia vierähtänyt. Ehkä se oli se Suomen reissu mikä verotti taas vähän. Minä niin meinaan lupailin Sannalle että nukun suurimman osan univeloistani pois Suomessa, mutta enpä minä kauheasti sitä tehnyt. Joko olin baarissa "parilla" tai sitten olin kuskina yömyöhään; vikana iltanakin olin kuskina, olin kotona neljän jälkeen ja nousin kokonaan ylös kymmeneltä aamulla ja edessä oli tosiaan vielä ajaminen lentokentälle. Ja sehän nyt on muutenkin selvä että minähän en saa unta samantien kun sänkyyn pääsen, eli taisin nukkua vikana yönä joku 4 tuntia, jos sitäkään. Ja toka yö Suomessa (su-ma) nukuin tasan 2 tuntia; olin ensin kuskina su-illan, olin joskus kahden jälkeen kotona (ja meinasin muuten ajaa rusakon kanssa pahki -.-) ja sitten kun vitutti ja ahdisti jne. niin pistin SATC:n pyörimään, kattelin jonkun aikaa niitä, rupesin nukkumaan 4.30 ja äiti herätti 6.30, koska olin luvannut viedä sen töihin että saisin auton ja pääsisin evakkoon porukoiden luota koska sinne tuli putkimies tekemään hommia. No, tulinhan minä kotiin nukkumaan vielä hetkeksi kun olin äidin vienyt. Tai siis yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. 8.20 lähdin ma-aamuna liikenteeseen ja kotona olin vasta joskus puoli neljän aikaan, jippiaijee! Meinasin nukahtaa mummun sohvalle.

Mutta niin.. eksyin taas aiheesta. Vaikkakaan tässä postauksessa ei ole mitään kovin ihmeellistä aihetta, kunhan yritän saada itselleni parempaa omaatuntoa kirjoittamalla edes jotain, JOTAIN.

suomifinlandperkele

2009-04-21T14:31:00.002+01:00

OON SUOMESSA SAATANA.

Tosin vaan käymässä peipet, joten ei hätiä mitiä; Englantipeipet tuun takas 25.pvä ja Suomipeipet.. lähen pois 25.pvä, eli ei tarvii kauaa kattoa mun naamaa enää ;)

Ei mut jei, tietokone on oikeesti edelleen rikki (ja Englannissa) ja isi lupasi vinguttaa Visaa (ps. maksan takas) että saan uuden koneen. Isi on kiva.

Ja JEI, lauantaina oli ihan sikakivaa baarissa. Enemmän informaatiota kunhan takasin Englantiin pääsen, nyt ei jaksa!

2009-04-16T12:35:00.004+01:00

Oltiin eilen puistossa Lianan (6v.), Juliuksen (4v.) ja Vilhon (2v.) kanssa, ja siellä oli vanhempi mies pienen pojan kanssa. Siinä aikamme juteltuamme, mies kyseli että minkä ikäisiä lapset ovat. Kerroin, ja tämä kattoi todella oudosti meikäläistä, kun en nyt kovin vanhalta kuitenkaan näytä.
No, myöhemmin samainen mies vielä varmisti, että ovatko kaikki tosiaan minun lapsia. Hieman nauratti, ja totesin että ei sentään, olen vaan au pair.
Sitten juteltiin että mistä me ollaan kotoisin ja muuta. Mutta kyllä nauratti koko eilinen päivä, Sannallakin asiasta juttelin ja naureskelin, että hyvä että en kertonut ikiä kyseltäessä että kotona on vielä yksi 10-vuotias, tai olisi ukko muuten ollut aika sekaisin :DD

Mutta tosiaan, tietokone on sanomassa itseään taas kerran irti, joten tulee pieni paussi koneella olosta. Palaan varmaankin ensi viikon aikana, jos hyvin käy. Soitelkaa (ne joilla on edes jompikumpi numero!) ja muuta, MOI

Thanks, finska

2009-04-11T23:19:00.003+01:00

Takana astetta mukavampi Lontoon reissu. Aikaa tuli tapettua melkein 12 tuntia, laskien siitä hetkestä kun kotoa lähdin ja tänne tulin takaisin. Mutta oli kyllä sen kaiken arvoista, ostin taas kerran kaikkea ihanaa; Primarkille oli tullut kivoja kesävaatteita!

Päivähän alkoi sillä, että pienten seikkailujen jälkeen löydettiin itsemme S1 kanssa Marble Archista, jonne S2 itsensä kanssa löysi hieman meidän jälkeemme. Pyörittiin Oxford Streetillä, tuhlattiin rahoja ja puhuttiin kakkaa. Tytöt lupailivat tulla joskus Suomessa käymään meilläkin päin baareilemassa, jei!
S1 lähti kohti kotia ennen minua ja S2:sta, ja neidin saatettuamme metroasemalle, otimme suunnaksi pubin. Löytyihän niitä, mutta mikään ei tuntunut kivalta. Eksyttiin erääseen pieneen mukavaan puistoon Golden Squarella ja tapettiin aikaa reilu tunti juoruten. Siitä otimme suunnaksi metroaseman ja menimme kohti Leicester Squarea, jossa minä tiesin olevan mukavan baarin.
Ja taas kerran näkyi tuttuja naamoja; viimeksi samassa baarissa käydessä portsari oli varma että minun seurassa ollut T olisi ollut 17, vaikka T on oikeasti minua vuoden vanhempi. Ja samainen kaveri oli varma että minä olen suomalainen. Ja jep, sama kaveri oli tälläkin kertaa ovella vastassa ja kun kaivoimme henkkareita, tämä kyseli vain että "finska? finska? finska?". Oltiin vaan että joojoo, ollaan ollaan. Ukkohan naureskeli makeasti kun meidän henkkarit näkyi ja plaaplaa, omituinen mies.
Otimme parit, ja suuntasimme pihalle istumaan. Jauhoimme taas kerran enemmän tai vähemmän asiaa ja tapettiin aikaa aika lahjakkaasti.
Poistuessamme portsari totesi vain että "thanks, finska". Ja S2:sen reagoiminen siihen pysyköön muiden ihmisten ulottumattomissa, ei semmoisia asioita voi kaikkien kuullen julkaista! ;)

Ei mutta tosissaan, siitä saimme suunnaksi Souvenirs-kaupan josta mukaan tarttui taas kaikkea söpöä ja ihanaa, ja jotka on _oikeasti_ tarpeellisia! :p

Siitä taas kerran suuntana toimi metroasema, jossa jakauduimme kumpikin omiin suuntiimme. Pitkän ja raskaan junamatkan jälkeen olin vihdoin Farnboroughissa puoli 10 aikaan, ja otin suunnaksi kodin.

Eipä sitä oikeasti ole muuta sanottavaa, kuin että kiitokset tytöille mukavasta päivästä, otetaan joskus isommalla porukalla uusiksi! :)

Totuus tulee lapsen suusta..

2009-04-03T11:30:00.000+01:00

Oltiin kävelyllä Vilhon kanssa.

Taivaalla linnut lenteli ja huutelivat minkä kerkesivät. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

V = Vilho 2v.
H = minä, Hanna

V: Kuka huutaa?
H: Linnut huutaa
V: voi PERKELE!! (tai no, oikeastaan se sanoi PEETELE, kun r ja k on välillä vähän hakusessa)

niin, eipä mulla tässä muuta...

Scandinavian party @ Zoo Bar, London

2009-03-31T20:28:00.004+01:00

Perjantai 27.3 alkoi pienimuotoisella työnteolla. Olin aika saamaton koko päivän, enkä meinannut keretä tekemään mitään illan valmisteluja itseni osalta. Mutta onnistuin kuin onnistuin lähtemään 15.58 junalla kohti Lontoon Waterloota.
Sieltä otin ensimmäisen metron Leicester Squarelle, jossa näin Tiian. Päätettiin ensimmäisenä suunnata etsimään illan mesta, ettei oltaisi yhtä eksyksissä kuin viime kerralla. Meidän onneksi se löytyi oikeastaan samantien, ja siitä suunnistettiin sitten kohti ihmisvilinää. Päätettiin etsiä joku ruokamesta, ja pienen kävelyn jälkeen päädyttiin McDonaldsiin. Otettiin ruoat mukaan ja suunnistettiin vieressä olevaan puistoon. Nautittiin jäätävän kylmästä ilmasta ja ruoistamme.
Sieltä suunnistimme, porttien mennessä kiinni, vähän kattelemaan kauppoja ja matkaan tarttui kuin tarttuikin erinäisiä asioita, joista ei ihan vielä voi puhua ääneen. Katsotaan muutaman viikon päästä uudestaan ;)

No, kello tuli jotain 18, ja mentiin Tiian kanssa istumaan tähän Zoo Bar -nimiseen mestaan, jossa illan bileet tulisivat olemaan. Toki itse bileet alkoivat vasta klo 20, mutta me nyt oltiin hyvissä ajoissa jo! Otettiin siinä parit, ja en suosittele kenellekään tämän paikan yläkerran vessoja! Ihan järkyttävä paikka, hyi.
Hieman ennen kahdeksaa suunnistettiin vielä kauppaan, josta ostin itselleni varalle yhden ylimääräisen tupakka-askin ja sitten lähdettiin uudestaan kohti Zoo Baria. Porukka oli jo jonossa, ja mentiin jonon jatkoksi. Suunnistimme alakertaan, ja olimme heti iloisia, kun ajateltiin että meidän kohtaama paikka olisi ollut se mesta, jossa me biletetään scandinaavien kanssa. Mutta ehei, se oli liian hyvää ollakseen totta. Meille varattu tila oli perimmäisessä nurkassa, ja ihan onneton tila, taas kerran. No, käytiin vessassa ja siinä matkan varrella huomasin, että oli yksi tuttu naama heti. Jep, se saamarin sama DJ, joka oli viime kerrallakin ihan apinanaama. Olin kuolla nauruun siellä vessassa, ja Tiialta kysyinkin, että miten monta kertaa ennen tänne tuloa kirosin sitä, että jos täällä on sama DJ kuin viime kerrallakin. Vannotin Tiialla, että se ei päästä mua aukomaan päätäni tälle DJ:lle, vaan pitää mut visusti seurassaan, ja ennen kaikkea pitää mut erossa tequilasta. Ja oli pariin otteeseen aika lähellä etten mennyt aukomaan päätäni tälle ko. herralle, niin paljon otti aivoon viimekertainen.

No, porukkaa tuli ja tuli sisään ja ulos, oli aika kuollutta. Oli siellä toki yksi inhottava liimaletti-äijä, josta totesin vain, että on homoa juoda kaljaa pillillä. Niin, näitä sattuu. Kyllä se silti yritti joitain naisia siellä pokailla, Tiian mukaan herran katse oli aika tiiviisti meikäläisessä. No, ei herunut, ainakaan minulta.

Olihan siellä muitakin tuttuja. Sellaisia joita oli ihan kiva nähdä, mutta myös sellaisia jotka olisivat voineet jättää tulematta.
Jouduin taas kerran yhdessä vaiheessa iltaa turvautumaan tuohon vasemmassa nimettömässä olevaan sormukseen, kun en meinannut yhdestä ihailijasta päästä millään eroon. Ja tämä ihailija kuului myös siihen kastiin, joita en välttämättä olisi näissä bileissä halunnut nähdä. Herra pyyteli meikäläisen puhelinnumeroa, mutta tyydyin vain näyttämään tuota sormea, ja olemaan että "sorry, no can do". Ja sitten herra kyseli, että onko minut kahlinnut mies täällä; eihän se ollut kun ei sellaista miestä ole olemassakaan. No, sitten tämä pyysi uudestaan puhelinnumeroa; "just for friends", totesin että minut kahlinnut mies ei tykkäisi, että "sorry, no can do". Lopulta pääsin siitä eroon, kun ei antanut. Surullista.

Oli siellä myös porukkaa, jotka eivät sinne olisi kuuluneet. Bileet oli siis tarkoitettu suomalaisille, ruotsalaisille, norjalaisille ja tanskalaisille. Mutta kas kummaa, mukana oli islantilainen, uusi-seelantilainen.. olikohan muuta. No, oli siellä ainakin yksi joka huijasi olevansa suomalainen, mutta ei todellisuudessa osannut sanaakaan suomea, ja kun kaverit pyysivät tätä puhumaan suomea niin tämä oli vain selittänyt jotain siansaksaa ja kaverit olivat olleet ihan että WOU.
Ja tässä vaiheessa tulikin mieleeni vielä se, että tämä aikaisemmin mainittu ihailija pyysi mua opettamaan sille suomea. Sanoin sille suoraan että "haista paska" ja tämä oli ihan innoissaan haluamassa tietää mitä se tarkoittaa, mutta en suostunut kertomaan. Vannotin vain että sano se jollekin suomalaiselle, niin saat varmasti kavereita. :) Ilkeä ämmä, jep.

Loppuillasta meidän seuraan tuppautui ruotsalaisia, taas kerran. Oli Jonas ja Matias ja joku niiden nimetön kaveri joka ei uskonut että ainoa mitä osaan sanoa ruotsiksi on "heja sverige". En kuulemma ole aito suomalainen tämän takia.
Kyllä Jonas silti osti meille juotavaa jotka saatuamme livahdimme tupakalle (lue karkuun). Mentiin muualle istumaan takaisin tultuamme ja jotenkin Jonas silti onnistui meidät bongaamaan. Onneksi se sohvan kohta, joka meidän vieressä oli tyhjä, oli myös aivan litimärkä, niin eipähän herra päässyt istumaan. Ei sanottu kaverille enää mitään, juteltiin omiamme ja tämä tajusi poistua. Ilkeitä ämmiä, jep.

Puoli kolmen pintaan tultiin siihen tulokseen, että nyt on aika etsiä joku yöpaikka. Päädyttiin taas kerran pyörätaksiin, joka vei meidät taas kerran Tottenham Court Roadille, josta päädyttiin taas kerran tähän samaan hotelliin kuin viimeksikin. Oltiin kännissä, haistiin pahalta, ei ymmärretty mitä respa sanoi, se ei ymmärtänyt meitä, mutta antoi meille silti 5 puntaa alennusta, oltiin vissiin sen verran hauska näky.
Päästiin vihdoinkin nukkumaan kolmen jälkeen ja kyllä se uni maistui. Tiia nyt oli vähän astetta huonommassa kunnossa, mutta ei se mitään, saa sitä ollakin.
Aamulla jätettiin avain respaan ja suunnistettiin metroasemalle. Minä lähdin taas kerran kohti Marble Archia ja Tiia lähti kohti Paddingtonia josta pääsi kotiin nopeasti.
Itsekin olin vihdoin ja viimein kotona puoli kahden aikaan päivällä.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava reissu, vaikkakin paremmat bileet olisivat voineet toisaalta olla, tai ainakin parempi tila varattu. Mutta ei se mitään, näitä sattuu.
Reissulta mukaan tarttui mukava flunssa joka vaivaa edelleen ja kuume nousee nousemistaan. Mukavaa, koska tahansa uusiksi :DD

ja ps. kyllä meitä yksi pyörätaksin kuski vannoi rakastavansa yli kaiken.

2009-03-22T21:56:00.003Z

Olen tosi huono pitämään lupauksiani, tai siis ainakin tietyissä asioissa. Sellaisissa ns. virallisissa asioissa (ja lopulta _oikeasti_ tärkeissä) pidän kyllä sanani ja vähän enemmänkin, mutta kuten esim. tässä tapauksessa huomattiin, lupasin 10.3 että kirjoitan seuraavana päivänä tästä meidän alueesta, mutta enhän minä kirjoittanut.. 12 päivää meni niin että hujahti, hyvä että pysyi taas vauhdissa.
Muistakaahan ihmiset välillä patistaa meikäläistä kirjoittamaan, ettei tämä ihan jää, okei? :)

Mutta siis, voisin tosiaan mainita tästä meikäläisen alueesta. Eli kyseessähän on Surreyn kunnassa sijaitseva Camberley, joka on tuttu nimenomaan siitä, että täällä sijaitsee RMAS (Royal Military Academy Sandhurst). Eipä tuo taida kovin monelle mitään sanoa, mutta kyseessä on siis armeija, eli toisin sanoen näen päivittäin näitä "kurkkusalaatti"miehiä, ja voi että ne on ilo silmälle! Harva se aamu ovat juoksemassa rinkiä läheisellä nurmikkokentällä, joka on sattumoisin aika lähellä puistoa jossa me vietetään aikaamme, sattuneesta syystä tottakai ;)
Ja tiettyinä päivinä, tiettyinä kellonaikoina muutama vakiotyyppi tulee vastaan kultaisennoutajan kanssa, ja ovat kyllä iloksi silmälle! Eli näin ollen asiasta voin vain todeta, että en parempaan paikkaan olisi voinut päästä ;)
Ei mutta tosissaan, Sandhurstin upseerikoulutuskeskuksessa armeijan on käynyt esim. prinssi Harry!
Mutta jep, ei asiasta sen enempää, olkaa vain kateellisia!

Mitähän vielä.. eipä tässä ole mitään elämää kummempaa oikeastaan sattunut, eteenpäin mennään päivä kerrallaan, elätellen toki toiveita että jotkut päivät menisivät nopeammin kuin toiset, varsinkin tällä hetkellä toivon että ensi viikko menee nopeasti, meinaan taas on aika skandi-bileiden! Jep, ensi pe (27.3) mennään taas porukalla skandi-bileisiin, tälläkin kertaa Lontooseen, mutta paikkana toimii Zoo Bar ! Ja tosiaan toivon, että paikan nimi ei kerro kaikkea :D

Eipä minulla nyt tule sen enempää juttua, kun en taas muista että onko tässä sattunut viime päivinä jotain erikoista! Eli toistan itseäni, muistutelkaa meikäläistä kirjoittamaan useammin, ettei asiat unohdu!

Ei ole tyhmiä ihmisiä, vaan tyhmiä tekoja

2009-03-10T21:45:00.004Z

Otsikon virkettä ollaan poikien kanssa opeteltu painamaan mieleen tänään. Eritoten Juliuksen kanssa, Vilho nyt ei sitä ihan vielä ymmärrä, raukka on niin pikkuinen vielä.
Esim. tänään kun hain Juliusta nurserysta, ja viereisen puiston portti oli (taas) auki ja Julius meni laittamaan sen (taas) kiinni, niin tämä totesi että tyhmät ihmiset on jättäneet sen auki. Selitin sitten lapselle, että ei ne ihmiset olleet tyhmiä, vaan se niiden ihmisten teko oli tyhmä. Ja sitten se hoki sitä juttua koko päivän, mahtoiko tehdä sitä päiväunillakin :D

Mutta tosiaan. Sain nimeltämainitsemattomalta ihmiseltä pyynnön tehdä viikkolistauksen. Eli siis kertoa mitä kuuluu jokaiseen päivääni yhden viikon ajalta. Ja tokihan otan sen pyynnön vastaan, kuten monet muutkin asiat joista joku joskus haluaa jotain kuulla. Eli toiveita vain tulemaan ettei tämä blogi kuole :D

Eli siis:

Maanantai

*herätys klo 07.00-07.15 ja heti oma valmistautuminen: vaatteet jne.
*alakertaan laittamaan aamupalaa lapsille ja itselle
* lasten syödessä poikien vaatteet sohvalle valmiiksi
* syönnin jälkeen tytöt yläkertaan valmistautumaan, pojille vaatteet päälle
* tiskikoneen tyhjennys, tyttöjen vesipullot täytettyinä kylmään, Juliuksen nurseryreppu valmiiksi
* n. klo 08.40-08.50 Sanna vie tytöt kouluun ja menee itse lukemaan
* n. klo 08.55 pojille ulkovaatteet päälle
* n. klo 09.00-09.10 lähdetään viemään Juliusta kävellen nurseryyn
* 09.30 Juliuksen nursery alkaa ja lähdetään Vilhon kanssa puistoon ja/tai kauppaan
* n. klo 10.45 Vilhon ruoan lämmitys ja syöttäminen.
* n. klo 11.30-12.00 Vilhon nukuttaminen rattaisiin pihalle
* n. klo 12.15 Juliuksen hakeminen nurserysta
* 12.30 Juliuksen nursery loppuu
* kotiin tullessa Juliukselle ruoka ja nukkumaan vinttiin
* imurointi, muu järjestely, ruoan tekeminen
* Vilhon herätys 2 tuntia nukkumaan menemisen jälkeen eli n. klo 13.30-14.00 + välipala
* Juliuksen herätys n. 1½ tuntia nukkumaan menemisen jälkeen + välipala
* Sään salliessa pihalle, muuten jotain muuta tekemistä sisällä; vesiväreillä maalaamista, pelaamista, leikkimistä jne.
* Ruoka n. klo 16.15-17.00, riippuen vähän.

Tiistai

* Muuten sama kuin ma , mutta ei imurointia tänään eikä mahdollisesti ruoan tekemistä, riippuu vähän päivästä.
* Liinun jumppa on klo 18.00-20.00 ja Sannan kuskatessa minä pistän pojat + Lianan nukkumaan illalla.

Keskiviikko

* Tyttöjen kouluun lähtemiseen saakka sama, mutta siinä vaiheessa lähdetään poikien kanssa ulos tai jos sää ei salli, niin pidetään muskaria, piirretään, leikitään tmv. sisällä.
* Poikien lounas n. klo 11.00-12.00 ja pojat sen jälkeen nukkumaan
* imurointi, ruoan tekeminen, muu kämpän järjestely mahdollisten leikkien tmv. jälkeen
* Poikien herätys (Julius 1½ tuntia nukkumaan menemisen jälkeen, Vilho 2t.)
* Mahdollisesti ulos, tai sitten sisällä jotain mitä ei aamulla mahdollisesti keretty tekemään (sää määrää)
* Ruoka tilanteen mukaan n. klo 16.00-17.00

Torstai

* Sama kuin ke, paitsi ei imurointia, vaan pölyjen pyyhkimistä

Perjantai

* Sama kuin ma ja ti, paitsi että kaikkien kerroksien imuroinnin lisäksi vessojen pesu, keittiön + eteisen lattioiden pesu (ainoat tilat joissa ei ole kokolattiamattoa).

Lauantai

* Mahdollisesti poikien kanssa olemista aamupäivällä, kun Sanna kuskaa tyttöjä harrastuksiin. Tommin kotona ollessa VP, lähes aina.
* Pistän pojat myös tilanteen mukaan nukkumaan, ellen ole omissa menoissani, kuten esim. lähtenyt pe Lontooseen
* Joskus b-sitting illalla

Sunnuntai

* Autuas VP <3
(*tilanteen mukaan käytettävissä)

--
Näinpä näin lyhyesti sanottuna. Olin ensin rupeamassa kirjoittamaan ihan tarkalleen mitä teen joka päivä, mutta tulin siihen tulokseen että ei kukaan sitä kuitenkaan lopulta jaksa lukea, joten tein nyt tällaisen aika olemattoman version, josta kuitenkin selviää suht hyvin että mitä mun päivän täällä pitää sisällään, siis työaikoina. Vapaa-ajat on sitten tottakai, ja ne vapaapäivät jolloin oikeasti tapahtuu jotain mainitsemisen arvoista, saavat todellakin erikoismaininnan ;)

--
Olen muuten ihan oikeasti törmännyt siihen tapaukseen, että ovelle viedään maitopulloja. Jep, minäkin luulin että ei sellaista oikeasti tehdä.. ainakaan enää. Mutta kyllä vain olen nähnyt kuinka maitomies jättää erään talon ulko-oven eteen kolme lasista maitopulloa, niinkuin kaikissa vanhoissa kirjoissa ja leffoissa, tiettekö?
Nauroin vain aika ilkeää naurua tässä vaiheessa, kun tajusin että maitomies jätti maidot suoraan aurinkoon. Mahtoi tosiaan olla aika hyvät maidot!

--
Lupaan kirjoittaa huomenna tarkemmin tästä alueesta missä asun. Siis silleen mahdollisimman tarkasti, kun kaikki eivät sitä oikeastaan vielä tunnu tietävän/tajuavan. Ja kerron myös että minkä mainitsemisen arvoisen paikan (enkä nyt tarkoita Lontoota, hassut) lähellä asun ;)

2009-03-07T23:53:00.004Z

Vähän aikaa taas meni ilman kirjoitusta. Ehkä ihan hyvä niinkin, niin sai taas ladattua akkuja ja pääsee taas vauhtiin.
Viime päivinä ei ole tapahtunut sen kummempaa.. ihan normaalia elämää, päivästä toiseen.

Viime maanantai-iltana tosin sain kuulla tosi ihanan asian host-äidiltäni. Istuttiin olohuoneessa ja kateltiin telkkaria ja juteltiin erinäisistä asioista. Yhdessä vaiheessa tämä tokaisi, että olen niiden paras au pair, olen kuulemma niin "helppo" ja aina niin pirteänä, aamuisinkin oon hyvällä tuulella laittamassa lapsille aamupalaa jne. Tuli hirmu hyvä fiilis host-äidin sanoista ja kerroin sille myös kuinka oon hehkuttanut niiden perhettä muille au paireille, ja että en vaihtaisi päivääkään näiden kanssa. Ja tottahan se on. Toki on niitä päiviä, jolloin olen valmis räjähtämään, ja tekemään jotain ennalta-arvaamatonta, mutta eikö niitä päiviä ole meillä kaikilla? Eikö se ole ihan sallittua olla välillä väsynyt, loppuunkulutettu ja ärtynyt? Ei kai ihminen jaksa, jos joka päivä pitäisi olla suupielet korvissa ja aina valmiina kuin pieni partiolainen. En minä ainakaan jaksa, muista en sitten tiedä. Kertokaa jos jossain on oikeasti sellainen ihminen joka tällä tavalla elää!

Pakko myös mainita tähän väliin, että tein hirmu hyvää ruokaa tuossa yksi päivä! Ihan parasta, ja voisin ihan muiden iloksi pistää sen reseptin tähän:

500g lohta
puikulaperunoita (määrä oman mielen mukaan)
suolapähkinöitä
1 prk hapankermaa/kermaviiliä (jos haluaa enemmän kastikemaista, niin 2 prk)
katkarapuja (oman mielen mukaan)
mustapippuria (oman mielen mukaan)
kuivattua persiljaa (oman mielen mukaan)
½ tl sitruunamehua
öljyä
valkosipulimaustetta

Paista lohi pannulla ilman rasvaa, ja lisää valmiiseen kalaan kerma ja sulatetut katkaravut. Lisää mausteet ja sammuta levy. Tässä vaiheessa lisää pähkinät sekaan ja jätä kannen alle hautumaan.

Kuori perunat, ja tee niistä pieniä paloja (kahteen osaan > kahteen osaan > 4-5 osaan). Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Laita perunat kulhoon, lisää öljy, valkosipulimauste ja mustapippuri. Laita perunat pellille jonka päällä on leivinpaperi. Perunat uuniin ja odottelemaan! (en muista tarkkaa aikaa kuinka kauan perunoita pidin uunissa, mutta lähemmäs 45min. ainakin).

Lisänä oli vielä pakasteherneitä, jotka sulatin siivilässä tulikuuman veden alla.
Koko lopputulos oli aivan mahtava, ja jos on kalan ystäviä, niin suosittelen kyllä kokeilemaan! Ja tosiaan, en tippaakaan käyttänyt suolaa tämän ruoan kanssa, eikä kyllä ollut tarvettakaan! Tietysti voi oman maun mukaan laittaa sitäkin.

Jepjep.. mitähän vielä. Ai niin tosiaan, oon huomenna menossa _taas_ Lontooseen! Tarkoitus käydä vähän Camden Townissa ostamassa lisää ihania shottilaseja (ja kenties muutakin :p) ja sitten käydä postissa jajaja. Oxford Streetin Primarkilla, tottakai! <3

Scandinavian party @ Warwick, London

2009-02-28T22:53:00.006Z

Lisää viinaa, silmät liikkuu. Sillä mentiin.

Kaikki alkoi perjantailla, lähdin puoli neljän aikaan kohti Farnboroughia. Seisottiin ruuhkassa ikuisuus, ja pari junaa meni ohi. Lopulta kerkesin junaan joka lähti kohti Lontoota klo 16.16. Ja minun tuurilla kyseessä oli tunnin juna, joka pysähtyi kaikilla viidellä miljoonalla asemalla ennen Lontoota.
Waterloossa suunnistin metroon, ja tuli sellainen olo että tunnen nämä metrot yhtä hyvin kuin taskuni. Matka alkoi kohti Piccadilly Circusta, jossa tapasin ensin Tiian. Käytiin EAT:ssa syömässä ja suunnistettiin sitten Sherlock Holmesiin yhdelle. Sitten haettiin Sanna ja Sandra Charing Crossin metroasemalta ja lähdettiin kohti Big Beniä. Otettiin muutamat turistikuvat, ja samoin kävi Westminster Abbeylle, turistikohteeksi joutui.

Otettiin Tiian kanssa sitten metro Piccadillylle ja Sanna ja Sandra päättivät kävellä. Kohdattuamme Piccadillylla lähdettiin suunnistamaan kohti Warwickia. Oltiin SO LOST, mutta kysymällä löydettiin tiemme Warwickiin ja bilefiilis iski aika pahasti päälle!
Itse paikka sinänsä oli aikamoinen pettymys, ei kunnon tanssilattiaa ja hirmu pieni paikka. Mutta baarimikot oli kivoja, yksikin lähti varta vasten hakemaan minulle muualta suolaa, kun halusin tequilan kanssa suolaa. Kunnon asiakaspalvelua! Ja yksi ruotsalainen baarimikko oli aina myöhässä, kun olin kerennyt tekemään jo tilaukseni. Olisi kuulemma halunnut palvella meikäläistä. Ei siinä mitään, kyllä se olisi minun puolesta saanut palvellakin!
Tyttöjen kanssa nautittiin oma aikamme kaikenlaisia juomia, pääosassa taisi olla legendaarinen Kopparbergin päärynäsiideri ja Smirnoff Ice. Tanssijalkaakin vipatti, vaikkakaan ei siinä vaiheessa kun suomalainen (!!) DJ päätti soittaa Elastisen Anna soida -biisin. Se oli ainoa suomeksi laulettu biisi mitä kuultiin illan aikana _kokonaan_. Kuultiin kertosäe Tahdon rakastella sinua -biisistä, mutta tyhmä DJ kertoi tekevänsä itsemurhan jos joutuisi soittamaan sen biisin alusta loppuun. Aika karua käytöstä, pakko myöntää. Puhumattakaan siitä että DJ päätti meidän kaikkien iloksi soittaa Basshunterin Boten Anna -biisin.
Mutta ei siinä mitään, soi siellä paljon hyvääkin musiikkia. Pokerface kuului aika monta kertaa ja tanssittiin myös Cotton Eye-Joeta joidenkin ruotsalaisten (?) kanssa.
Suomalaisia oli meidän lisäksi paikalla aika vähän, suurimmaksi osaksi näköpiirissä oli tanskalaisia ja myös aika paljon ruotsalaisia.
Englantia sitä tuli kuitenkin puhuttua enemmän kuin laki sallii, kun tyttöjen kanssa puhuttiin keskenämme aika paljon englantia (mitä enemmän alkoholia, sitä paremmin kieli taittui) kun Sandra on tanskalainen, eikä ymmärtänyt suomea ollenkaan.

Bileet loppuivat klo 03.00 ja siinä vaiheessa ainakin oma humala-aste oli harvinaisen suuri, ne oli ne tequilat!
Humala-aste oli siis kuitenkin sen verran suuri, että ei ollut mitään tietoa missä tämä hostelli oli, johon meidän olisi pitänyt mennä yöksi. Ja siinä sitten oli vaihtoehtona löytää jostain hotelli/hostelli tai nukkua yö ulkona. Päädyttiin jotenkin ihmeen kaupalla kaikki neljä naista yhteen PYÖRÄtaksiin, ja lopulta saatiin toinen ja kaksi siirtyi siihen. Suunnistettiin Tottenham Court Roadille ja yhtäkkiä oltiin takaisin taas Piccadillylla. Lopulta päästiin taas Tottenhamille ja löydettiin hotelli, jonka Sandra tiesi. Maksettiin yhteensä 55 puntaa siitä, että "nukuttiin" pari tuntia. Ja meidän huoneessa oli tosiaan kaksi yhden hengen sänkyä, lavuaari, tv ja komero. Ja ei, ei vessaa. Lähin vessa oli siinä käytävällä, ulkona huoneesta :D Kokemus se oli sekin. Jaettiin sängyt keskenämme ja torkuttiin siinä jonkun aikaa.
Kahdeksan aikaan suunnistettiin ulos hotellista, oltiinhan me siellä joku 3 tuntia jo oltu. Ja muistaen toki sen, että meinattiin lentää sieltä ulos samantien kun sinne päästiin.

Sanna ja Sandra ottivat junan kohti Waterloota, me lähdettiin Tiian kanssa Central-linjalle, minä suunnistin Marble Archiin ja Tiia jäi pois Oxford Circuksessa, ja lähti siitä Paddingtoniin ja kotiin Sloughiin. Itse en voinut jättää käymättä Oxford Streetin Primarkilla ja näin ollen sinne suunnistin. Kävin myös Bootsilla pikaisesti hakemassa kaikkea tarpeellista ja lähdin sitten uudestaan kohti Tottenham Court Roadia jossa vaihdoin metroa ja menin Waterloohon. Istuskelin hetken, vedin särkylääkettä naamaan (oli vähän heikko happi ja haisin varmasti tosi pahalta). Soittelin Sannalle kotiin, että milloin se voisi mut hakea Farnboroughista. Sovittiin että joskus puolen päivän aikaan. Kello oli siis lähemmäs puoli 11 silloin.
Krapuloissani (tai ehkä enemmän laskuhumalassa) hain McDonaldsista vähän ruokaa mukaan junaan, jonka _piti_ lähteä klo 11.09, mutta oltiin puoli tuntia myöhässä kun Clapham Junctionissa oli tapahtunut jotain, joka mukamas vaikutti meidän matkaan (oli ihan eri raiteella eikä me edes pysähdytty koko pysäkillä, mutta kai siellä oli jotakin sattunut, kun koko asema oli täynnä poliiseja ja muita hemmoja ja sitten ne oli eristäneet sellaisen alueen yhdeltä laiturilta ja siellä oli juna pysähdyksissä ja jotaki jengiä hyppi siellä junan alla, ei voi tietää). Olin siis näin ollen klo 12.15 Farnboroughissa, ja Sanna minut siitä haki. Tulin kotiin, pistin Vilhon ulos nukkumaan kun Sanna oli kuskaamassa tyttöjä. Samalla vähän istuskelin ja juttelin naapurintytön kanssa joka oli ollut Vilhon kanssa sen aikaa kun Sanna kuskasi tyttöjä ja minä olin Lontoossa. Kahden aikaan Sanna tuli kotiin Lianan ja Juliuksen kanssa ja itse vetäydyin nukkumaan. Neljä tuntia uni maistui, ja sitten suuntasin kauppaan ostamaan sipsiä krapulaan.

Sanna lähti sitten klo 19 aikoihin omilleen ja minä keitin muksuille puuroa ja pistin nukkumaan. Ja nyt suunnittelen itsekin nukkumaan menemistä pikkuhiljaa, kun huomenna on työpäivä poikien kanssa, kun Sanna lähtee tyttöjen kanssa Lontoossa käymään.

Mutta kuittaan tältä erää taas, palataan puput
ps. ostin Primarkilta vaaleanpunaiset crocksit!

2009-02-27T14:38:00.004Z

Ulkona on lämmintä lähemmäs 15 astetta, aurinko paistaa taivaan täydeltä ja pieni tuulenvire, ettei ole liian kuuma. Yhdeksän jälkeen aamulla pärjäsi jo hupparilla, jonka alla t-paita eikä ollut kylmä.

Pari tuntia myöhemmin samoissa vaatteissa tuli kuuma ulkona. Voiko olla parempaa säätä lähteä Lontooseen juhlimaan skandinaavien kanssa SCANDINAVIAN PARTY:ihin!

Eli nyt poistun taas tältä päivältä, suuntaan n. tunnin päästä Farnboroughin asemalle ja lähden kohti Lontoota. Ensin syömään ihania leipiä EAT-kahvilaan ja sitten Sherlock Holmes -pubiin yhdelle ja sieltä sitten Warwickiin juhlimaan!

Kuittaan, kiitosmoi.

Kauas on pitkä matka!

2009-02-24T22:00:00.004Z

Olen tässä viime päivinä lukenut erästä vaihtariblogia Japanista ja olen tuumannut että minä en ole pahemmin kertonut täällä mitään tästä elämästä täällä. Ja tarkoitan siis muuta elämää kuin au pairin elämää. Sitä tavallista elämää, kaupassa käyntiä.. kai sitä kutsutaan myös nimellä kulttuuri. Ihmisten tavat.

Joten ehkä on aika pitkästyttää teitä tällä jonkinlaisella kulttuuriasialla.

Ensinnäkin. Täkäläiset lapset ovat jotain uskomattomia.. ja en nyt tarkoita kovinkaan hyvällä tavalla. Brittilapset eivät syö leivänreunoja, eivät osaa itse pukea vaatteita (ja tarkoitan siis niitä joiden pitäisi osata), eivät osaa olla missään yksin; äidit saattavat lapsensa koulun ovelle asti koska pelkäävät että matkalla portilta ovelle voi sattua jotain!!1
Lapsille leikataan kaikki ruoat valmiiksi (myös niille joiden se pitäisi itse jo osata), hyvä ettei sitä pureskella valmiiksi!
Vanhemmat pitävät lapsiaan todella pitkän aikaa erilaisissa makuuasennoissa, ja tämän takia lapsilla ei ole sellaista normaalia niskaa, kun pää ja selkä ovat samalla linjalla.

Puhumattakaan siitä että lapset (tai lähinnä vanhemmat) eivät tunne käsitettä lämpimät vaatteet. Lapset kulkevat puolialasti kun tuulta on yli 15 m/s, auringosta ei tietoakaan ja asteet nollassa, ellei nollan huonommalla puolella.
Ja kun täällä oli lunta, meidän mukulat kulki kunnon vaatteissa, kun taas paikalliset juoksentelivat takit auki (jos niitä edes oli), kumpparit jalassa, ohuet legginsit eikä tietoakaan hanskoista, pipoista tai kaulaliinoista. Ei ihme että täällä on jokapuolella ihmiset kipeänä koko ajan kun _talvella_ puolialasti juoksentelevat lapset tartuttavat kaikki.

Sitten brittiläisestä kaupankäymisestä.. esim. meidän lähikaupassa ostokset pakataan valmiiksi pussiin. Kyllä, juuri niin. Kassalla on pieni syvänne, mihin mahtuu kori tai sitten siihen laitetaan ostokset, ja kassahenkilökunta (aamuisin oma porukka, iltaisin oma porukka, kivat vuorot -.-) pakkaa ne suoraan luettuaan EAN-koodin. Kassahenkilökunnan selän takana on myös tupakat ja kirkkaat viinat.
Lähikaupasta saa ostettua myös muutakin alkoholia ja ovat ihan asiakkaiten käsien ulottuvissa. Sieltä saa myös särkylääkettä, ja muita lääkkeitä. Ja se hinta niillä särkylääkkeillä.. meidän lähikaupassa 16 tablettia 500mg paracetamolia maksaa alle 40 penceä. Sillä hinnalla saisi juuri ja juuri ehkä yhden buranan?
Tässä kaupassa ei ole myöskään omia siivoojia, vaan henkilökunta hoitaa siivoamisen. Ja käsittää siis ihan kaiken siivoamisen.

Isoimmissa kaupoissa taas, esim. keskustan Sainsbury's. Kassat ovat niinkuin useimmissa Lidleissä (Suomessakin), eli lyhyet tavarapäädyt. Ja näin ollen kassahenkilö joutuu odottamaan niin kauan että edellinen on tavaransa pakannut, eli kiirettä saa aina pitää. Mutta ei sen puoleen, ei niillä tunnu olevan ikinä mikään kiire.
Niin ja tosiaan, tupakat ovat kaikissa kaupoissa jonkun henkilökunnan jäsenen takana. Eli suurimmaksi osaksi joutuu jonottamaan erikseen että saa tupakkaa ostettua, joitakin poikkeuksia on.

Ihmiset täällä eivät osaa kunnolla syödä muuta kuin paahtoleipää, mikä tuskin lienee yllätys kenellekään. Ja mieluiten vaaleaa paahtoleipää. Ja kun aikaisemmin mainitsin siitä, että lapset eivät syö niitä leivän reunoja.. kaupoissa myydään leipää josta ne reunat on otettu jo valmiiksi pois. Kyllä, minä myös tiputin leukani alas kuullessani tästä ensimmäisen kerran.

Harvoissa autoissa on ikinä valot päällä. Ihan oikeasti, ulkona ollessa (oli sitten valoisaa tai pimeää) harvalla autolla on ne valot päällä. Ja kun ne vetää pikkuteilläkin tuhatta ja sataa, välittämättä muista, niin yritä siinä sitten pysyä hengissä.

Ja tuota öhm.. mietin tänään vaikka miten monta eri juttua tuossa päivällä, mutta en oikeasti muista enempää. Taidan tehdä niin, että kirjoitan aina niistä kun tulee jotain mieleen tai koen jotain uutta mieltä järisyttävää.. ei kun ai niin! Tiedän pari 6-vuotiasta, joiden perseet pyyhitään koulussa. Kyllä.
Mutta niin.. tätä tämä on.

---
Ja sitten tosiaan, takana oleva(t) päivä(t). Joka ikinen ilta lupaan itselleni, että menen aikaisin nukkumaan että jaksan valvoa sitten pe-la yönä ja ennen kaikkea bilettää vähintään sen 6 tuntia, mahdollisesti jopa enemmän tarpeen vaatiessa! Mutta joka ikinen ilta huomaan kellon lähenevän yhtätoista, ja minä olen edelleen koneella eikä tietoakaan nukkumisaikeista. Paitsi ääni pään sisällä joka huutaa kurkku suorana että kone kiinni ja nukkumaan. Mutta aina vain annan sen kellon mennä yli sen yhdentoista ja äh. Olen aamulla kuolemanväsynyt, ja se näkyy myös päivän töissä. Onneksi on olemassa energiajuoma, joka on ehkä parasta. Sen avulla selviää yksi jos toinenkin!

Tänään oli taas hurlumhei-päivä! Vietiin Vilhon kanssa Julius nurseryyn ja tarkoitus oli mennä toddler-klubiin sitten Vilhon, mutta eiköhän herra päätä että eipä muuten mennä mihinkään toddleriin, vaan puistoon. Minä en meinannut antaa periksi, mutta jätkä veti sellaisen kuorokonsertin päälle, etten oikeasti kehdannut mennä sen kanssa sinne sisälle. Ja näin ollen annoin periksi (syytän väsymystä!) ja mentiin puistoon.. ja vielä toiseen puistoon.. ja vielä kolmanteen puistoon. Yhdeksän aikaan lähdettiin siis liikkelle ja kello läheni lahjakkaasti yhtätoista kun tultiin kotiin. Eli oli Vilhon ruoka-aika ja sitten herra pani nukkumaan. Vähän aikaa se jaksoi äitiä siellä huutaa, kun tiesi äidinKIN olevan sillä hetkellä kotona. Poika huusi ettei jaksa nukkua, mutta lopulta kesken lauseen hiljeni ja nukahti.
Haettiin Julius, pistin sille ruoan kotona, ja itse otin vähän lepoa. En olisi muuten selvinnyt näin pitkälle tässä päivässä.
Ja niin.. rähinää oli taas poikien välillä, Vilho haukkui veljeään tyhmäksi, kun tämä itse ei osannut pyytää nätisti palloa Juliukselta (ollaan siis opeteltu aika paljon tätä nätisti pyytämistä, mutta Vilholla se "antaisitko" tuppaa jäämään aina sanaksi "anna" ja aika kovalla kirkumisella). Ja lopulta, Vilho pyysi anteeksi, minä lähdin jatkamaan ruoanlaittoa ja samassa kuulin kuinka Vilho yritti kuiskata vielä Juliukselle hemmetin ilkeällä äänellä TYHMÄ, ja siinä samassa muksu lähti pimeeseen vessaan ja eikös tämä ruvennut parkumaan mun hermostumista. Mutta on se nyt perkele kun penska ei usko.
Ja te, lukijat, uskokaa tai älkää, ruoanlaiton ohessa pojat pyytelivät vuoron perään anteeksi toisiltaan, kun tekivät pahoja toisilleen. Milloin toinen hakkasi pallolla, milloin toinen repi tukkaa.. jep, kauhukakaroita ovat.

Niin ja katottiin me tänään Muumipapan muistelmia kanssa! Oli aika ihanaa, vaikka pojat ei siitä lopulta niin paljoa välittäneetkään, onneksi minä olin onnellinen tahmatassuista ja Muumipapan ja Muumimamman ensitapaamisesta <3

Mutta kuittaan, ja ehkä menen oikeasti nukkumaan.

2009-02-23T22:39:00.002Z

Ei muuta asiaa kuin että tein tänään hyvää ruokaa. Kanaa maissihiutalekuorrutteella, riisiä, porkkana-feta-kurkku-ananas -salaattia. Kanan ohjeesta kiitokset Lauralle .

Kuittaan, moi.

just one of those things

2009-02-21T23:24:00.003Z

En tiedä miten moni oikeasti muistaa, kun puhuin siitä kuinka toivoisin saavani tuohon vanhimpaan sellaisen kontaktin, että olisin sille kuin sisko, enkä kuin lapsenvahti? Vaikka kukaan ei muistaisikaan, niin olen kuin olenkin saanut tyttöön sellaisen kontaktin! Tai no, en ehkä ihan niin syvää kuin oikean siskon kanssa, mutta kuitenkin sellaisen että tänään sille totesin, että kai tiedät että voit puhua mulle kaikesta. Ja se kuulemma tietää sen ja on onnellinen siitä.
Ja tämä kaikki lähti siis siitä, että tyttö katseli tänään ukkinsa hautajaiskuvia ja itki sen takia aika vuolaasti, kun ikävöi ukkiaan ja sitten vielä elossa olevaa mummiaan. Ja ennen kaikkea välimatkaa tähän mummiin.
Kerroin tytölle sitten että minullakin on ikävä kuollutta setääni ja ikävöin myös mummiani, joka on aina ollut kaukana, eli tiedän kyllä miltä tytöstä tuntuu. Ja juteltiin paljon asiasta ja pyysin että tyttö tulee aina mulle juttelemaan, vaikka keskellä yötä, kun tulee paha mieli ja ikävä jotakuta. Tyttö kiitteli kovasti että saa tulla juttelemaan. Ja tuli myöhemmin vielä varmistamaan, että eihän minua haittaa jos hän joskus tulee juttelemaan. Sanoin että ehdottomasti ei haittaa :)
Alku meillä tuon vanhimman kanssa oli vähän mitä oli, tultiin kyllä toimeen mutta ei se halaillut niin paljoa kuin esim. pikkusiskonsa. Mutta nyt ollaan päästy väleihin, kaipa se vaati tytöltä oman aikansa siihen että hyväksyy uuden au pairin :)

---
Käytiin tänään muksujen kanssa vähän pyöräilemässä. Itsekin otin Sannan pyörän alleni ja pistin Vilhon taakse istumaan omaan istuimeensa. Pyöräiltiin pikkupuistoon, oltiin siinä hetki ja tultiin sitten takaisin syömään öö.. jotakin kiinalaista tai jotain se oli, en ole ihan varma, ekaa kertaa sitä söin :D ja oli kyllä hyvää, ei valittamista! Jotain orientalia se oli, tiedä sitten mitä se oli (googlekaan ei kertonut tyhmälle)
Tämä päivä on muutenkin ollut vähän sellaista babysitting-ei babysitting-babysitting -iltaa, että ihan hyvä että jäin kotiin enkä mennyt Lontooseen. Säästyipähän rahat ensi perjantain bileisiin ! Mutta jep, ei enempää tällä kertaa. Huomenna on Lianan synttärijuhlat ja lupasin tehdä Liinulle kampauksen, jota tänään testailtiin, eli on aikainen herätys. Ja kun tosiaan pitää käydä suihkussa aamulla, kun en enää tähän aikaan viitsi. Mutta jep, huomenna taas lisää!

Liana 6v. 19.2.2009

2009-02-19T19:50:00.005Z

Pikkuisella prinsessalla on tänään syntymäpäivä, onnea prinsessani! <3

Eilen kävin Liinun kanssa ostarilla. Sanna vei meidät sinne klo 13 aikaan, ja pyörittiin erinäisissä kaupoissa. Piti ostaa Lianalle kortti ja sitten vähän jotain pientä. Kävin myös Primarkilla ja New lookissa ja ostin taas kaikkia ihania vaatteita!
Meillä oli Liinun kanssa hirmu mukavaa, kun saatiin kerrankin olla ihan kahdestaan ilman että kukaan häiritsee. Tai no, käytiinhän me silloin kun oli lunta, niin yhdessä kävelyllä, mutta se nyt oli ihan eri asia. Yhdessäkin vaiheessa me vain istuttiin ostarin edessä olevilla penkeillä ja juteltiin niitä näitä. Ostin Liinulle New lookista sellaiset yli polven olevat sukat, kun se niitä niin halusi. Ja ne oli vain kolme puntaa, niin mielelläni ne sille ostin. Liinulla oli myös ensimmäinen kerta linja-autossa ja se oli ihan onnessaan!

Tänään taas.. nousin ylös siinä puoli 8 aikaan, ja alakertaan mennessä tytöt siellä jo olivat, Lianalla kädessä Liinun ostama koru. Ja siinä samassa kun pääsin olohuoneeseen, Liana kiirehti luokse ja kaipaili synttärilahjaansa. Nauraen siinä sitten yritin selittää että anna mun hengähtää edes hetki, oon vasta noussut ylös! Lopulta sain aikaiseksi haettua ne yläkerrasta ja neiti oli onnessaan saamistaan lahjoista.
Mutta hieman ennen klo 10 loppui tytön hyvätuulisuus.. passitin ne kesken High school musical 3:sen pihalle kaikki neljä, että saisin siivottua alakerran. Synttärisankari pisti hanttiin, että ei mene. Lopulta kuitenkin meni, ja minä sain kuitenkin vähän väliä käydä huutamassa jollekin neljästä mukulasta, kun pahoja tekivät. Milloin repivät lelut toisten käsistä, milloin hakkasivat toisiaan, milloin yrittivät tulla ovesta läpi.
Lopulta otin tytöt sisälle, mutta pojat pistin siivoamaan sotkemansa lelut takaisin paikoilleen. Tytöille pistin sillä välin lounaan ja sitten oli aika ottaa pojat sisälle. Ja huutohan siitä tuli. Meinaan minä huusin.
Pojat olivat (TAAS VAIHTEEKSI) vetäneet naamaansa sitä saamarin kuravettä! Ja minä kun olin mukamas kaatanut kaikista mahdollisista kipoista ja kupeista kaikki vedet pois, mutta ei, jostain ne sitä olivat revenneet. Sanoin niille, että jos ette halua jäädä kiinni jostain tuollaisesta mitä on kielletty tekemästä, niin ei kannata tulla mun lähettyville suun ympärys kurasena. Ja siinä samassa pojat lähtivät vähän miettimään tekojaan, Vilho vessaan ja Julius sisävarastoon (jep, omituiset toimintatavat, mutta toimii noiden poikien kohdalla aika hyvin, onneksi). Hetken aikaa ne siellä saivat miettiä taas mitä tyhmää ovat tehneet, ja sitä ennen tosiaan pidin niille pienen puhuttelun, jossa kysyin että miten monta kertaa mun pitää sanoa tuosta samasta asiasta ja että on turha tulla mulle sitten valittamaan parin seuraavan päivän aikana jos sattuu mahaan ja oksettaa, itepä sitä kuravettä joitte.
No, poikien kanssa rauhoituttiin, pistin niille ruuan. Ja sitten tuli Lianan vuoro kiukutella. Se ei meinannut syödä, haaveili jostain epämääräisesti, ja kun lopulta yksi kaveri soitti ja pyysi tyttöjä leikkimään ja minä sanoin että ette mene, niin likka meni sohvalle istumaan, rupesi pitämään mykkäkoulua. No, minähän sitten käskin neidin painua yläkertaan jos ruoka ei maistu ja otin sitten siltä leluja ja muita juttuja pois. Eikös tämä rupea sitten parkumaan kuin viimeistä päivää ja lähtee yläkertaan tömistellen kuin viimeistä päivää. Ja tässä vaiheessa olin myös alkamassa selittämään että miksi ei sinne kaverille mennä tänään, mutta eihän neiti minua enää kuunnellut. Tässä vaiheessa oli kulunut puoli tuntia siitä kun Vilho oli aloittanut syömisen, ja lautanen oli edelleen samalla mallilla, mitä nyt ruoat vähän sekaisin ja ehkä pari maissia vedetty naamaan. Rupesin sitä sitten syöttämään, kello kävi eteenpäin koko ajan ja lopulta poika ei enää syönyt ja pistin sen nukkumaan. Julius oli kanssa mennyt jo vinttiin nukkumaan, eipä uskaltanut enää pistää hanttiin tämän päivän (ja eilisen illan!!) puhuttelujen takia.

Sannakin tuli kotiin sitten, ja niin. Kerroin Sannalle tapahtumista, ja lopulta Liana pyysi anteeksi huutamistaan ja muuta.
Sanna lähti sitten Lianan ja Juliuksen kanssa Farnboroughiin ostamaan Lianan lastenjuhlajuttuja ja minä lähdin Liinun ja Vilhon kanssa ulos. Otettiin Vilholle pyörä, jossa on sellainen työntökeppi perässä, ja Liinu sitten Vilhoa siinä työnteli. Käytiin kaupan kautta ja mentiin pikkupuistoon. Oli hirmuisen mukavaa niiden kahden kanssa, niillä on niin samanlainen huumorintaju keskenään ja minun kanssa, että tullaan niin hyvin toimeen! Naurettiin lähes koko ajan ja tehtiin kaikkea mukavaa yhdessä. Reilu tunti saatiin kulutettua ulkona, ja kun kotia kohti mentiin, Sanna tuli kahden keskimmäisen kanssa samalla kotiin.
Sisällä Liana antoi mulle sellaisen valkoisen nallen, jolla on rinnassa punainen sydän, jossa lukee "I love you". Liana kertoi halunneensa ostaa sen mulle, koska tykkää musta niin kovasti :') Ja samalla pyysi vielä kerran anteeksi aikaisempaa kiukkuamistaan ja sitä ettei suostunut kuuntelemaan mitä mulla oli asiaa. Juteltiin siinä sitten vielä, että pitää oppia kuuntelemaan jos jollain on jotain asiaa, ja haluaa selittää jotain. Liana lupasi yrittää parhaansa, onhan hän jo 6-vuotias! :)

Mutta niin.. ja ai niin, se eilinen juttu josta pojille ärähdin! Sanna lähti yöksi töihin, Tommi oli pitkään töissä joten mulla oli sellainen pienimuotoinen babysitting-ilta. Olin alakerrassa laittamassa päivän ruokia jääkaappiin, tytöt olivat omassa huoneessaan ja olin jättänyt pojat leikkihuoneeseen ja käskenyt ottamaan vaatteet pois että tulen kohta pesemään ne. No, kun menin yläkertaan, ei poikia näkynyt. Leikkihuoneen vessasta kuitenkin kuului ääniä, ja sittenhän kävikin niin että Julius oli pistänyt sen oven lukkoon eikä saanut sitä auki enää. Minä sitten väänsin toiselta puolen lukon auki lusikan kanssa, ja huusin sitten pojille vähän aikaa. Lopulta Julius tajusi että olisivat oikeasti voineet jäädä pitkäksikin aikaa vessaan lukkojen taakse, ja rupesi sitten itkemään (ja varmasti mun huutamisella oli osuutensa).

Nyt on kuitenkin tästäkin päivästä selvitty ja kohta on onneksi ensi viikko ja tytöt menee taas kouluun. Ja mulla on vielä liian monta half termia edessä, että en tajua miten selviän hengissä niiden viikkojen ajan!

Ja tosiaan, rupean selviämään näistä mun taudeista taas. Eihän tämä viimeisin ollut kuin toinen 2 viikon sisään! Mutta nyt on hyvä olla, saa nähdä mitä huomenna tapahtuu!

2009-02-15T13:45:00.009Z

On jäänyt vähän vaiheeseen taas tämä kirjoittaminen.. edellisessä kirjoituksessa oli lunta maa täynnä ja Lontoon reissu edessä, mutta nyt ei ole lunta enää maassa ja Lontoon reissu takana, eli siis pääsin kuin pääsinkin Lontooseen vaikka lunta satoi ja muuta. Ja oli kyllä kokemisen arvoinen reissu, kaikkien ihmisten pitäisi päästä Lontooseen joskus!

Perjantaina 6.2 siis hyppäsin junaan Farnboroughissa ja suuntasin Lontooseen aamupäivällä. Sain sen päivän vapaaksi, joten pääsin lähtemään jo pe. Vaikeuksien kautta löysin kuin löysinkin ystäväni, joka oli Irlannista tullut käymään Lontoossa. Erinäisten metromatkojen myötä kiertelimme Lontoota, tuli nähtyä niin London Eye, Big Ben, The National Gallery ja Trafalgar Square. Ja paljon muuta, en enää edes muista kaikkea mitä eteen siellä tuli, siitä reissusta kuitenkin on jo viikko :D
Pummilla olin kaverin hotellissa yötä ja mieleni tekee edelleen mennä sanomaan sille hotellin respassa olevalle äijälle, että hankkisi elämän kun se oli siellä 24/7!

Minulle olisi perjantaina maistunut enemmänkin kuin ne neljä, mutta tämä em. kaveri oli sammumispisteessä jo kahden jälkeen, joten unohdettiin se dokaaminen.
Nukutun (kuka nukkui, kuka ei) yön jälkeen suuntasimme taas keskustaan (oltiin siis Pohjois-Lontoossa, Enfieldissä) ja mutkien kautta päästiin vihdoin ja viimein Oxford Streetin Primarkille. Kaksi isoa kassillista tavaraa ja rahaa meni sinne alle £50!

Oxford Streetilla oli myös ihania matkamuistokauppoja, enkä voinut vastustaa niissä pyörimistä. Niin ja silloin perjantaina ostin LONTOO-shottilaseja Camden Townin matkamuistokaupasta! Love those! <3

Rankan lauantain jälkeen olin vihdoin kotona illalla klo 23 aikaan. Sannan kanssa käytiin vielä läpi kaikkia mun ostoksia ja juteltiin muutenkin erinäisistä asioista, ja päädyttiin siihen että meinataan suunnitella Ranskaan menemistä kesäkuussa lasten kanssa! Mutta katsotaan nyt, saadaanko me vielä tuulta purjeisiin :)

Viime viikko meni flunssassa, töitä tehdessä ja ihan ohimennen. Mitään kummempia mielikuvia ei oikeasti ole viime viikosta, joten ehkä unohdetaan sen.

Eilen oli babysittausilta, mutta eipä mulla muita suunnitelmia olisi ollutkaan. Nyt ollaan parin au pairin kanssa suunniteltu kovalla tahdilla Lontooseen suuntaamista uudestaan, ja minä olisin valmis lähtemään vaikka samantien sinne! Mutta onneksi on aikaa vielä sinne mennä, monta viikonloppua!

Ja ai niin.. viime viikosta pitää sen verran sittenkin mainita, että oli pieni konekatkos, kun virtapiuha sanoi sopimuksen irti ja kesti muutaman päivän saada uusi. Sinä aikana sitä oikeasti tajusi, että elämä on niin kiinni tietokoneessa, että ei mitään rajaa. Mutta selvisin hengissä ilman nettiä pari päivää ja olen ylpeä itsestäni!

Lapsilla on half term menossa, ja ovat koko konkkaronkka ensi viikon kotona. Saa nähdä miten mun vielä käy niiden vipeltäjien kanssa, pitäkää peukkuja että olen ensi viikon sunnuntaina hengissä Lianan synttärikutsuilla! :)

winter in england!

2009-02-03T20:48:00.002Z

Otsikon mukaisesti; meillä on talvi. Sunnuntaina se alkoi ja maanantai-aamuna lunta oli maassa 20cm. Koulut pidettiin kiinni meidän kunnassa kaikki, bussit ei kulkeneet, junat ei kulkeneet, Lontoossa metrot ei kulkeneet, ympäri Englantia lentokoneet ei lentäneet.. ei Suomessa 20 cm lunta olisi tällaista kaaosta saanut aikaan, mutta täälläpä ei olekaan talvirenkaita, ei aurauskoneita.. ainoastaan suolaa tunkevat tiet täyteen.
Mutta enpä kyllä tänne lähtiessäni ajatellut että tarvitsisin oikeasti jotain paksuja talvikenkiä tai paksuja talvihanskoja, kun joudun tekemään lumilyhtyjä lasten kanssa.. oikeasti ei käynyt pienessä mielessäkään tuollainen asia. Ja ei mikään ihme, kun tässä meidän kunnassa ei ole 18 vuoteen tällaista lumimäärää nähty, muualla ei ole viimeiseen kuuteen vuoteen. Että johan on kumma, kun se iskee päälle kun minä olen täällä aikaani viettänyt. Tiedä sitten toinko lumen mukanani Suomesta :D

Lapset kuitenkin tykkäävät. On enemmän tekemistä ulkona, kun on vähän luntakin. Ja kyllä nuo englantilaisetkin ovat pikkuhiljaa tulleet ulos; tosin puolialasti. Näin eilenkin yhden tytön (ja eilen oli oikeasti kylmä!) jolla oli kumisaappaat, legginsit, joku ohut neuletakki + tuulitakki AUKI. Ei tietoakaan piposta, kaulaliinasta.. ohuet hanskat sillä sentään oli kädessä, mutta SILTI. Meidän muksut kulki suojapuvut päällä, pipot päässä, kaulaliinat kaulassa ja paksut toppahanskat käsissä ja aidot Kuomat jalassa. Ja palelivat loppuvaiheessa ulkona vielä.
Ja muutenkin, paljon näkyi pieniä lapsia joka paikassa vähissä vaatteissa, ilman hanskoja tekemässä lumiukkoja. Eli on turha kenenkään tulla valittamaan jos lapset on kipeitä :)

Mutta joo, minä en ole se joka nauttii tuosta lumesta kovinkaan paljon. Kaikki paikat on ihan jäässä, ulkona on kylmä jne. Ei ole kivaa. Ja kaiken lisäksi pelkään että tuon lumen takia mun Lontooseen lähteminen ei onnistu perjantaina.. ja silloin minä oikeasti ammun jonkun! :(

poliisille ei heru!

2009-02-01T00:52:00.003Z

Mistähän sitä taas aloittaisi.. ehkäpä siitä, että tänään olin pyöräilemässä Lianan, Juliuksen ja Vilhon kanssa. Tai siis Liana ja Julius pyöräilivät ja minä työntelin Vilhoa omassa pienessä kolmipyöräisessään.
Suuntamme oli pikkupuisto, ja matkamme varrella meni poliisiauto pariin otteeseen ohitse, sama poliisiauto, samat poliisit. Virnuilivat lapsille ja iskivät minulle silmää.
Päästiin puistoon, ja meni hetki kun silmää iskevä poliisi oli siinä portilla ja sanoi haluavansa jutella. No, toki menin juttelemaan poliisille, olihan sillä univormu!

Herra kysyi, että onko nuo kaikki lapset minun. Kerroin että ei ole yksikään oma, että olen niiden au pair. Käytiin keskustelu siitä, että mistä päin olen ja kun kerroin olevani Suomesta, poliisi innostui! Rupesi kyselemään joulupukista (tässä vaiheessa mietin oikeasti että eikö sillä ole muuta tekemistä!) ja kerroin parhaani englanninkielentaidollani.
Lopulta tilanne päättyi siihen, että minulta kysyttiin että olenko täällä kauan. Kerroin että tarkkaa ajankohtaa en tiedä, ja sitten poliisi kysyi puhelinnumeroani ja kertoi että haluaisi viedä minut ajelulle poliisiautossa ja iski silmää.
Repesin nauramaan (vittumainen ämmä) ja totesin, että todennäköisesti vaimosi ei pitäisi siitä :D Ukolla meinaan oli sormus vasemmassa nimettömässä.. ilman sitä olisin ehdottomasti numeroni antanut (vaikka molemmat!) ja jättänyt lapset vaikka samantien sinne puistoon keskenään ja lähtenyt ajelulle (kyllä kai sillä olisi aikaa ollut jos sillä kerran oli aikaa kysellä joulupukista).
Eli näin meillä.

Olen naureskellut tuolle loppupäivän! Toivottavasti en törmää samaan kaveriin enää uudestaan! Niin ja tosiaan! Perjantainakin juttelin yhden poliisin kanssa. Oltiin Vilhon kanssa viety Julius nurseryyn ja kävelty vähän aikaa ja oltiin juuri menossa takapihan portista sisään, kun poliisi juoksi siihen meidän luo ja kysyi että onko tämä se ja se katu. Kerroin että ei, tämä on drifters drive. Sitten se kysyi, että missä se katu on mitä se etsi, mutta en osannut kertoa :( Ja meni hetki, kun kuulin poliisiauton pillien huudon. Tais olla joku iso situation menossa niillä, aika jännää.

Olen koko illan suunnitellut ensi viikonlopun Lontoon reissua! On paljon tekemistä jajaja, oon ihan innoissani! Olisipa jo ensi viikonloppu!
Sitä ennen tosin edessä on huominen Lontoon reissu! Harmittaa vain vietävästi, että tänään en päässyt lähtemään Lontooseen, kun minua tarvittiinkin täällä. Sen takia Sanna lupasi maksaa mun liput huomenna Lontooseen, kun tänään olin muksujen kanssa :)

paljon enemmän kuin mikään muu

2009-01-26T22:09:00.004Z

Vilholla puskee pientä flunssaa päälle. Se on niin hauska katseltavaa kun poika aivastaa! Sillä suu oikeasti väpättää silleen hassusti, ja tulee sellaisia pärrä-ääniä, tiedättekö? Ja jos niitä tulee parikin putkeen, niin voi juma kun ei naurusta tule loppua! Ja sitten kun minä nauran, niin Vilhokin nauraa!

Meillä oli Vilhon kanssa tänään kiva päivä! Kun vietiin Julius nurseryyn ja kaupan kautta päästiin kotiin, pistettiin musiikkia soimaan ja laulettiin ja Vilho tanssi mulle! Ja muutenkin, se lapsi oli tänään kuin herran enkeli. Kertaakaan ei minulle kiukutellut, ei huutanut, ei jättänyt mitään tekemättä. Ja vain nauroi koko ajan. Teki sen kanssa mitä tahansa, niin naurua riitti! Ihanaa kun kerrankin oli päivä, jonka aikana poika ei kertaakaan MINUN kanssani kitissyt jostain turhanpäiväisestä :)

Vilho on myös siitä ihana, kun sen ottaa päiväunilta, niin se ei halua pois sylistä ollenkaan ja painaa aina pään rinnuksille ja kietoo kätensä kaulaan, hellyydenkipeä lapsi :')

Juliuskin on ollut tänään yllättävän kiltisti mun kanssa! Aamullakaan ei kitissyt yhtään, vaikka sanoin sille että tänään on nursery-päivä ja tänään laitetaan nursery-paita päälle ja piste, asiasta ei keskustella. Mukisematta pisti paidan päälle ja lähti vielä innoissaankin nurseryyn! Kyseli koko ajan, että joko mennään, joko mennään kun puin Vilhoa! Hassu poika :)

Pistin Vilhon päiväunille hieman ennen puoltapäivää ja puoli yhden aikaan lähdettiin hakemaan Juliusta nurserysta; Vilho nukkuen rattaissa. Juliuksella oli paljon asiaa ja kertoi paljon juttuja siitä mitä tekivät kavereitten kanssa kolmen tunnin ajan. Paljoa en ymmärtänyt, kun poika puhui kuin papupata, sekaisin suomea ja englantia! Mutta sen ymmärsin, että kiva päivä oli ollut!
Kotiin päästyämme jätin Vilhon ulos rattaisiin nukkumaan, laitoin Juliukselle ruoan, ja kuunneltiin musiikkia kanssa. Julius pisti sitten vinttiin päiväunille ja minä pääsin tekemään päivän hommia; pyykit kuivumaan, imurointia, ruoanlaitto.
Hieman jälkeen puoli kolmen, Vilhon nukuttua kolme tuntia, kävin hakemassa sen sisälle, olihan raukka jo herännytkin. Päätettiin sitten, että herätetään samalla se isoveikka, ettei se nuku koko iltapäivää, kaksi tuntia sen ikäiselle on ihan hyvä määrä :) Vilho kävi sitten tosiaan herättämättä Juliuksen, hyppi raukan päällä ja huuteli kovaan ääneen MOI. Taisi koko kortteli herätä ;)

Välipalan jälkeen puettiin pihavaatteet päälle, haettiin pyörät autotallista ja lähdettiin kohti isoa puistoa! Julius polki ihan itse koko matkan hienosti sinne, Vilhon pyörässä oli sellainen työntökeppi, eli minä hoidin sen kaiken homman, kun Vilho vain istui kyydissä ja ohjaili koko ajan joko autotielle tai sitten päin aitoja ja puskia. Reilu peli!

Reilu tunti viihdyttiin sillä reissulla ja oltiin ihan nälkäisiä kun päästiin; onneksi lihamureke ja perunamuusi oli tehty jo poikien päikkäreitten aikaan!
Syötiin siinä ja siinä samassa Sanna ja Liinu tulivat kotiin ja minä pääsin vetäytymään huoneeseeni. Torkuin joku reilu puoli tuntia, suuntasin kauppaan, luin tytöille iltasadun ja nyt olen tässä. Takana pitkä päivä muksujen kanssa, mutta silti pidän siitä touhuamisesta. Nyt kun täällä on vihdoin ruvennut olemaan lämpimämmät ilmat, eikä vettä tihku kovin usein ja aurinko jaksaa paistaa, niin pojat viihtyy pyörien kanssa pitkään ja on muutenkin mukavampaa käydä puistoissa ja muualla, kun ei ole niin märkiä kaikki keinut ja liukumäet.

Ja nyt taas pikkuhiljaa unimaahan, että pääsee taas uuteen työpäivään pikkuhiljaa!

päivääkään en vaihtaisi

2009-01-23T22:25:00.005Z

Takana on sellainen ilta, että en kadu hetkeäkään sitä että olen Englannissa ja olen tässä perheessä au pairina ja saan oikeasti tutustua näihin ihmisiin. Palan halusta kuluttaa lisää ja lisää ja lisää päiviä näiden ihmisten kanssa, tutustua entistä enemmän ja oppia tuntemaan kaikki läpikotaisin. Ja ottaa haltuuni sen tiedon, että yhteydenpito jatkuu täältä poistumisenkin jälkeen. Tottakai se on sitten joskus helpompaa, kun ollaan kaikki Suomessa, mutta aina siihen asti.. täysillä eteenpäin ja kohti uusia tuulia!

--
Edelliseen postaukseen lisäinformaatiota; Eput jää näkemättä, keikka myytiin loppuun ennen kuin ehti kissaa sanoa, saatana. Voisivat pitää vaikka toisen keikan, kun kerran oli noin suosittu. Tyhmät suomalaiset lontoolaiset, jotka veivät kaikki liput :(

--
Pienimmästä tapauksesta on tullut ihan mahdoton! Eilen puri Juliusta nenästä kun nukkuivat samassa sängyssä päikkäreitä. Poika lähti vessaan jäähylle ja miettimään tekojaan ja sitten pyytämään anteeksi ja yrittämään taas nukkumista. No, eihän siitä mitään tullut, joten kävin hakemassa pennun ja pistin sen ulos rattaisiin nukkumaan.
Tänään taas sitten herra päätti, että minäpä heitän tällä kaukosäätimellä tuota isoveljeä, kun ei ole muutakaan tekemistä! Ja niin se myös heitti. Julius, raukka, itki aivan hulluna kun 2-vuotias veli viskaisi kaukosäätimen korvan viereen. Ja näin ollen Vilho-poika lähti TAAS vessaan jäähylle ja miettimään tekojaan. Pidin sille puhuttelun ja pistin sen pyytämään anteeksi Juliukselta, taas.
Sannalle kun kerroin asiasta, tämä yritti pitää pokkaansa ja sanoi että voi vain kuvitella tilanteen. Pojat siis leikkivät nätisti tätä ennen ja välillä kattelivat lastenohjelmia, jotka pyörivät taustalla. Minä juoksin keittiön ja olohuoneen väliä; yritin ruokaa tehdä ja lasten perään katella. Vilho taitaa sittenkin olla sen verran fiksu, että ymmärsi kattoa koska olin taas keittiössä ja sitten iskeä.
Sannalle totesin, että pitäisi oikeasti olla kaksi meikäläistä; toinen tekee toista ja toinen toista. Tai sitten vaihtoehtoisesti edes silmät selässä niin Vilhon tekojen kontrollointi olisi ehkä astetta helpompaa. Tai sitten ei.
Toisaalta minusta kyllä tuntuu, että ei herralla taida olla käsitystä siitä, että teki väärin vaikka sille kertoikin asiasta ja piti puhuttelun ja joutui jäähylle. Meinaan vain sitä, että muksun ollessa jäähyllä kuulin vessasta hyräilyä ja kun avasin oven, lapsi istui vessanpöntön päällä (kannet alhaalla) ja hyppyytti itseään ja hyräili jotain todella epämääräistä ja nauroi kun avasin oven. Kerroin sille, että tämä ei ole leikin asia että koitahan miettiä mitä teit, että noin ei saa tehdä.

Mutta tätä tänään, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan huomenna.

ps. AINIIN, tein eilen pirun hyvää ruokaa! Paistoin kanaa ensin vähän aikaa pannulla, niin että ne palat sai vähän väriä pintaan. Leikkelin niitä vähän pienemmiksi, jotain 4cmX4cm tyyliä. Pistin ne sitten pellille, ja uuniin, asteita 170.
Keitin perunaa ja höyrytin pakasteporkkanoita ja tuoretta kukkakaalia voinokareen kera. Kanapalojen kypsyttyä uunissa, tein niille kermakastikkeen ja heitin vielä kukkakaalit ja porkkanat sinne kastikkeeseen, hetken mielijohteesta! Ja ai että mikä maku, aivan taivaallisen hyvää. Ja kaikkein ihaninta tässä on se, että ainoa mauste mitä laitoin, oli curry. Ei tippaakaan suolaa tai mitään muuta, mutta se voinokareella höyrystetty kukkakaali antoi sille kastikkeelle niiiiiiin hyvän maun, että ei olisi tarvittu edes sitä currya!

2009-01-21T21:09:00.004Z

On taas tämä kirjoittelu vähän jäänyt.. sitä aina lupaa ja lupaa, mutta aina se sitten jää, kun ei lopulta jaksakaan ja uni vie sen voiton. Mutta nyt taas pientä selitystä niille kiukkuisille vakkarilukijoille, jotka jakselevat muistuttaa blogin olemassaolosta ja pyytävät kirjoittamaan jotain ;)

Tänään pidettiin koko porukalla pieni kokous ruokapöydän ääressä. Lapsista on tullut ihan mahdottomia, huudetaan joka asiaan, ei korjata omia sotkuja ja kitistään joka asiaan mitä joku sanoo. Istuttiin kaikki ruokapöydän ääreen siis, ja keskusteltiin että mitä asian eteen tehdään, että tähän taloon pitää saada joku kuri. Ja päädyttiin sitten siihen, että ruvetaan pitämään sellaista taulukkoa, johon tulee päivän aikana jokaisen lapsen kohdalle plussia ja miinuksia, ja tarpeeksi kun on miinuksia, on kotiarestin paikka, ja se tarkoittaa sitä että puhelimet lähtee (Liinulla nyt on se ainoa, mutta sille se on henki ja elämä), telkkaria ei katsota, kaverit ei käy kylässä, tietokoneella ei käydä.
Ja muitakin päätöksiä tehtiin ja myös minä sain valtuudet tässä talossa pitää kuria. Minut luokiteltiin niihin aikuisiin, jotka määräävät ja joita pitää kuunnella ja totella. Hirmu suuri vastuu, mutta ehkä tällä oikeasti saadaan jotain kuria eikä esim. Juliuksella ole sitä kamalaa kiukkuamista kolmena päivänä viikossa (nursery ma, ti, pe) ja muutenkin.. pitäkää peukkuja pystyssä että tästä tulee jotain, sain minä nähkääs luvan ottaa tukastakin kiinni, jos tilanne sitä vaatii; pitää vain toivoa ettei vaadi, meinaan tiedän ettei se mitään kovin mukavaa ole.

--
Armas siskoni Suomesta pisti sähköpostia ja kertoi sellaisen ihanan asian, kuin että Eppu Normaali esiintyy Lontoossa maaliskuussa! Tässä suunnitteilla on muiden lähistöllä olevien au pairien kanssa lähtö sinne kuuntelemaan hyvää suomalaista musiikkia ja samalla ehkä ottamaan pari, ja nauttimaan toistemme seurasta, on kauhea ikävä suomalaisia nuoria!
Toivottavasti tämä reissu nyt oikeasti onnistuu, pitäkää sillekin peukkuja, jooko? :)

--
Pakko mainita, että nyt on se ensimmäinenkin ahdistus Englannissa koettu. Sitä ei saisi enää oikeasti kiduttaa itseään ja löytää netin ihmeellisestä maailmasta asioita, jotka tietää että pistää satuttamaan ja ahdistamaan. Onneksi se alkoi eilen illalla, eikä esim. lasten kanssa ollessa, ja sain kuitenkin nukuttua yllättävän hyvin. Olen hirmu ylpeä itsestäni, että selvisin siitä ilman kyyneliä. Mitä nyt tänään vielä tuossa jokunen aika sitten tuntui taas kurkussa ja muualla, niin siitäkin selvittiin. Vielä on sormet ihan jäässä ja tärisyttää, mutta parempaan päin mennään. Vielä joskus elän viikkoja ilman kohtauksia, aivan varmasti! :')

viikko takana - monta vielä edessä

2009-01-18T21:09:00.006Z

Ensimmäinen viikko Englannissa meni niin hujauksessa, että ihan hämmästyttää miten äkkiä päivät kului. Tottakai se on sitä, kun jokainen päivä on erilainen, ikinä ei aamulla tiedä mitä tulee tapahtumaan, on nämä muksut sen verran erikoisia tapauksia :)

Tommi on tällä hetkellä Suomessa ja me Sannan kanssa ollaan pidetty taloa pystyssä torstaista asti. Lauantai oli yhtä hulinaa; Juliuksella oli juhlat, Lianalla oli juhlat, Lianalla oli myös jumppa ja Liinulla oli jumppa. Ja kaupassa piti käydä, lapset ruokkia, lapset käyttää pesulla.. lähdettiin Sannan ja Vilhon kanssa liikenteeseen hieman ennen kolmea ja oltiin vasta kuuden aikaan kotona takaisin. Kolme tuntia meni lasten hakemiseen ja kaupassa käymiseen. Sairasta.

Vilho-raukalla tulee kulmahampaita, ja käytös on sen mukaista. Koko ajan kitisee, itkee ja on pahall päällä. Ja sen takia ollaan kaikki vähän varpaisillamme, ettei sanota vääriä sanoja tai tehdä jotain vääriä asioita, ettei toinen hermostu. Meinaan hermostuessaan pieni mies jaksaa huutaa, huutaa ja huutaa. Niin ja huutaa huutamistaan. Siitä ei meinaa oikeasti tulla loppua.

Yksi päivä kävin pyörimässä keskustassa, ja rakastuin tähän paikkaan entistä enemmän. Kaikki tuntuu olevan hirmu halpaa, onnettomilla hinnoilla saa ihania asioita, niitäkin joita olen Suomessa himoinnut (mutta kovan hinnan takia en ole raaskinut) olen täältä saanut punnalla tai kahdella. Lontooseen pääsyä tietty odotellen ;)

Tuossa yksi ilta Sanna kyseli multa, että mitä oon nyt tykännyt olla. Kehuin kauheasti ja kerroin mitä mieltä olen oikeasti (että rakastan olla täällä). Sanna siihen totesi, että he tykkäävät kanssa minusta, että oon niin positiivinen, kestän lasten huutamista enkä itse hermostu ja hoidan hommani hyvin ja lapsetkin ovat sanoneet monesti hälle, että "äiti, Hanna on niin kiva ja ihana, me tykätään siitä".
Tuli tosi hyvä mieli Sannan sanoista, että ne tykkää meikäläisestä yhtä paljon kuin minä niistä! Entistä paremmalla mielellä olen täällä vielä viikkoja, kuukausia.

--
Viime aikoina on tullut jotenkin ikävä Suomea, ja Suomessa olevia asioita. Ikävä sitä rytmiä siellä, ikävä vittumaisia asiakkaita (joo, taidan olla sekaisin) ja ennen kaikkea ikävä elämää Suomessa. Ei, pelkoa ei ole siitä että hyppäisin huomenna lentokoneeseen ja rupeaisin elämään sitä samaa paskaa elämää Suomessa kuin ennen tänne tuloa, mutta jotenkin vain se tuttu ja turvallinen (pah) elämä pistää ikävöimään.
Eniten ikävöin niitä läheisiä ihmisiä, niitä joita näki oikeasti lähes päivittäin, joitakin monta kertaa päivässä. Ja varsinkin kun porukka pistelee viestejä kuka missäkin, että on ikävä, tule jo takaisin jne. Ne on niin suloisia, mutta silti niin karuja.
Ja kun tietää, että toiset on oikeasti niin kaukana..
Minä oon myös miettinyt sitä, että entä jos nyt käy niin kuin kävi silloin kun muutin pohjoiseen? Menetin paljon ihmisiä Lohjalla, enkä ole kaikkia saanut edes takaisin. Vieläkö joku jaksaa vihata minua sen takia että ajattelin silloin itseäni?
Mutta oikeasti, entä jos nyt käy samoin? Entä jos minulla ei Suomeen palatessa enää olekaan mitään jäljellä, jos olen oikeasti menettänyt kaiken?
Kamalaa riskinottoa tämä elämä.

melua vai rauhaa?

2009-01-14T21:13:00.003Z

Seitsemän jälkeen tänäänkin nousin ylös, on se jännä miten olen täällä ruvennut heräämään monta kertaa yössä, en vain osaa nukkua täyttä unta koko yötä. Eihän sitä Suomessakaan aina, mutta edes joskus, täällä ei vielä kertaakaan, toivottavasti vielä joku yö pystyn nukkumaan ilman että herään yöllä montaa kertaa.

Muksujen kanssa syötiin taas aamupalaa ja Tommi lähti töihin, joten minä vahdin että lapset ovat suht valmiita kun Sanna herää. Hieman ennen yhdeksää Sanna lähti viemään tyttöjä kouluun ja minä jäin kotiin pukemaan poikia, suunniteltiin puistoon menoa, sillä verukkeella toki että jos sattuisi kissoja näkymään :)
Käytiin kahdessa eri puistossa ja sitten kaupassa pikaisesti ja lopulta parin tunnin reissun jälkeen oltiin kotona ja ruvettiin tekemään lounasta. Pojat söivät kunnolla kaiken ja sitten oli päikkäreitten aika -joka tosin ei onnistunut kuin unelma. Vilho tappeli, kiipeili pinnasängystä pois ja Julius juoksi vessassa. Lopulta päätin tuoda Juliuksen leikkihuoneeseen patjalle nukkumaan, kun Vilho ei antanut raukan nukkua. Vilho jaksoi huutaa 15 min sen jälkeen, mutta väsyi onneksi ja veteli sikeitä reilut pari tuntia.

Poikien katsellessa lastenohjelmia, rupesin tekemään päivällistä koko poppoolle, ja viiden jälkeen lähdettiin tyttöjen kanssa käymään kaupassa; piti hakea lisää maitoa että saatiin tehtyä pannukakkua.
Ja sitähän me sitten tehtiin pellillinen; minä, Liinu, Liana ja Julius. Kovaa taistelua siitä kuka tekee mitäkin, mutta onneksi homma lopulta onnistui ja saatiin kuin saatiinkin pannukakku uuniin ja sinä aikana muksut kävivät kylvyssä; se kun on harvinaista herkkua tässä talossa!
Lasten saavuttua syömään pannukakkua, itse söin yhden leivän ja livahdin äkkiä suihkuun, että kerkeän jaloista pois kun tytöt tulevat nukkumaan.
Nyt lapset vetävät sikeitä ja itsekin pääsin vetäytymään omaan huoneeseen hetkeksi tietokoneen ääreen ja rauhoittumaan ja pikkuhiljaa kohti unimaata.

Sanna lupasi viedä pojat huomenna muskariin, joten minulla on periaatteessa vapaapäivä, kun Sanna menee sinne heti kun on vienyt tytöt kouluun ja tulee sieltä pois puolen päivän aikaan, jolloin pojat vaipuvat sitten päikkäreille, ja kun heräävät, on vain syöttäminen ja se on siinä. Ja Sanna lupasi muskarireissulla jättää meikäläisen tutustumaan Camberleyn ja hyvällä tuurilla löydän jotain kivaa itselleni! :)

Huomenna sitten lisää paikallisista kaupoista ja ennen kaikkea niistä paikallisista ;)

elämää, ei sen enempää

2009-01-13T21:15:00.003Z

Aamulla väänsin itseni ylös hieman jälkeen seitsemän ja painuin alakertaan vahtimaan muksujen aamupalan syöntiä. On se niin jännä miten ne saa siihenkin kulumaan ikuisuuden, puhumattakaan pukemisesta! Liana puki kouluvaatteita päälle tänään 45 minuuttia, vaikka koko ajan olin hoputtamassa.

Lähdettiin Sannan, Vilhon ja Juliuksen kanssa viemään tyttöjä kouluun vähän ennen yhdeksää, ja myöhässähän me lopulta oltiin, kun tosiaan meni pitkäksi poikien pukeminen, kun mikään vaate ei kelvannut.
Hieman jälkeen yhdeksän oltiin sitten kotona kuitenkin, ja pistettiin pojat rattaisiin ja lähdettiin viemään Juliusta nurseryyn. Juliuksen päästyä sisälle ja Sannan esiteltyä minut nurseryn ohjaajille (ovat täällä niin tarkkoja, että eivät luovuta lapsia kelle tahansa, pitää olla tuttu naama), päätettiin Vilhon kanssa jäädä läheiseen puistoon hetkeksi, Sannan lähdettyä lukemaan ja muuta. Pieni hetki viihdyttiin, kunnes pienelle pojalle iski nälkä ja kylmä. Lopulta päätettiin käydä äkkiä toisessa puistossa laskemassa pikkumäkeä ja sitten kohti kotia, ja nähtiin me kaksi suloista kissaakin matkan varrella!
Kotona syötiin Vilhon kanssa ja lopulta oli päikkäreitten aika, jonka Sanna lopulta hoisi alta pois, kun minä lähdin noutamaan Juliusta nurserysta hieman jälkeen 12. Pyörähdettiin lähikaupassa äkkiä ("leikkirahat" hyväksytty!), ja tultiin kotiin. Laitoin Juliukselle lounaan ja sadun jälkeen sain pojan unten maille, ja ihan hyvä niin kun raukka oli ihan puolikuollut kuluneesta päivästä ja kun se flunssa painaa välillä vähän vielä päälle :(
Poikien vedellessä hirsiä minä rupesin vähän siivoilemaan ja laittamaan ruokaa lapsille ja meille muille tein salaattia siitä mitä kaapista löysin.
Pojat heräilivät kolmen jälkeen molemmat ja pian muukin porukka tuli kotiin, Liana tosin oli jumppatunnilla.
Päivällistäkin syötiin siinä ja sitten touhuttiin kaikkea muuta mukavaa; tehtiin palapelejä, katsottiin telkkaria, tehtiin lisää palapelejä, jutusteltiin.. niin ja tehtiin tosiaan palapelejä!
Nyt lapset vetää sikeitä vintissä ja itse sain pienen hengähdystauon ja pääsen itsekin kohta unille, kunhan suihkun kautta menen.
On se jännä miten tuollainen lasten kanssa touhuaminen saa ihmisen näin väsyneeksi.. kellohan on vasta puoli 10 kohta! Omituista tämä tällainen.. vai mahtaako aikaero painaa sittenkin vielä päälle, vaikka kuulin juttua että ei se ole mahdollista? ;)

England, baby!

2009-01-12T21:01:00.004Z

Taitaa tulla pitkä postaus, mutta tuskin se ketään haittaa, lopulta :)

Lauantai, 10.pvä alkoi kovalla tohinalla ja kävin minä kaupassakin vielä 10.30 aikoihin kun tajusin että puuttuu osoitelaput matkalaukuista. Ja tosiaan 11 aikoihin piti lähteä ajamaan lentokentälle. Vaikkakin turhan aikaisin sinne mentiin, lento lähti myöhässä lähes kaksi tuntia -.-

Ja kaiken huippuhan koko tässä ennen lentoa oli se, että maksoin 100 euroa ylipainomaksua matkalaukuista :p Oli onneksi sen verran kiva täti Finnairin tiskillä, että antoi 100 euroa alennusta, mutta SILTI. Karmivaa :(

Lentomatka Lontooseen oli muuten ihan okei, lukuunottamatta jotain aivotonta brittiläistä siinä mun edessä, joka ei tajunnut vissiin että minä olen siinä takana, kun laski sitä penkkiään alas koko ajan. Minä sille muutamaan otteeseen asiasta huomautin ja jopa lentoemot kävivät sille sanomassa, että lopetapa nyt, kun yritin syödä ja meinasin saada ruoat syliini.
Ja tosiaan, lukuunottamatta vierustoveria, joka kaiveli tyynenrauhallisesti nenäänsä, yski minkä kerkesi niin kovasti, että varmasti kaikki matkustajat saivat jonkun taudin siltä mieheltä. Inhottavaa tuollainen.

Heathrowlla kesti ikuisuus päästä ensin lentokoneesta ulos, puoli kuuden jälkeen paikallista aikaa ulos päästiin vasta, reilut 2 tuntia myöhässä. Kauhea matka kävellä ensin passintarkastukseen, ja sitten siellä kauhea jono ja kysely, että oonko tänään tullut ja mistä ja plaaplaa. Ja sitten vielä matka hakemaan laukkuja ja ulos sieltä.. hervotonta matkaamista koko ajan, anna mun kaikki kestää!

No, lopulta tosiaan pääsin laukkujeni kanssa ulos ja löysin Tommin ja pojat; Vilho2v. ja Julius 3½v. Matka kohti Surreyn Camberleyta alkoi ja pojilla oli paljon asiaa, eivät ujostelleet oikeastaan ollenkaan.
Perillä uudessa "kodissa" kohtasin tytöt, Liana 5v. ja Liinu 9v. Suloisia pellavapäitä tytöt kuin pojatkin.
Lapset on hirmu hyvin ottaneet meikäläisen vastaan, ihan kuin olisin aina ollut niillä au pairina. Eivät vierasta tai ujostele ja koko ajan pitäisi päästä syliin, hassut lapset! :')
Sanna ja Tommikin ovat aivan mahtavia tyyppejä, hirmu rentoja ja mukavia, en olisi voinut parempaa host-perhettä toivoa!
Vipinä ja hälinä on kova koko ajan kun on neljä lasta ympärillä, mutta ihan hyvä vain, on pientä vaihtelua siihen elämään Suomessa, siihen ainaisen tylsään kassapalveluun ;)

On toki ikävä Suomeen, en minä sitä kiistä, mutta en kyllä tule vielä pitkään aikaan, katsotaan koska on sen aika ;)

Ja tosiaan, edelliseen postaukseen vastauksia, että ainakaan tähän mennessä ei ole vielä tullut vastaan mitään sellaista tärkeää joka olisi jäänyt Suomeen ja "leikkirahoja" ei ole vielä kokeiltu, ei ole saanut aikaiseksi mentyä kauppaan, kun ei ole ollut tarvettakaan!

Kuittaan Englannista, kiitos moi!

14 hours!

2009-01-09T21:57:00.003Z

Lähtöön on enää 14 tuntia.
Ajattelin nyt kirjoitella viimeiset tuntemukset, kun tosiaan, seuraava postaus tapahtuu Englannissa!

Tänään on tullut itkettyä ja itkettyä. Kävi muutama sukulainen ja varsinkin mummin ja mummun hyvästely oli aika karmeaa. Mummia näkee muutenkin niin harvoin (hemmettiäkö ovat talvet Espanjassa) ja sitten nyt näkee vielä harvemmin, kun minä lähden tuonne. Ja mummuakaan ei niin usein näe, kun ei vain tule nähtyä. Parhaani yritän, mutta huonolla tuloksella.

Olen ihan satavarma, että olen unohtanut jotain _oikeasti_ tärkeää. Yritin tänään tehdä listaa mitä pitää vielä tehdä, mutta en ole varma että onko siinä kaikki. Onneksi saan kuitenkin aika paljon sieltä sitten ostettua, jos joku tärkeä juttu jäi. Täytyy muistaa varmistaa aamulla vielä että kamera on matkassa, ettei iske sitten armoton vitutus perillä, kun ei olekaan kameraa ja haluaa ikuistaa kaiken matkalta.

Ai niin! Äiti kävi pankissa tällä viikolla vaihtamassa mulle euroja punniksi. Lankopoika sanoi hauskasti, kun niitä näytin! Naureskelin itse aluksi, että ne näyttää ihan leikkirahoilta, mutta lanko sanoi hauskemmin; ne näyttää kuulemma siltä että ne olisi pöllitty jostain Monopolysta :D Kyllä se taas nauratti hullun lailla! Hassu lankopoika.

On ihanaa saada ihmisiltä, jotka ovat tärkeitä, ihania tekstiviestejä näillä viimeisimmillä hetkillä täällä. Nyt sitä vasta tajuaa, ketkä oikeasti ovatkaan tärkeitä, ja ketkä eivät. Niin helppoa se nykyään on :)

Mutta tosiaan, voisin pikkuhiljaa ruveta katoamaan koneen ääreltä pois, ja kokeilla jos saisin vaikka unta. Ehkä tämä tästä, kun on tuo karvainen kissavauva tuossa kyljessä koko yön kuitenkin kiinni. Raukka taitaa ymmärtää että minä lähden, kun kiehnää entistä enemmän koko ajan ja juoksee perässä. Vessaan haluaisi mukaan ja saunaankin meinasi tulla mukaan, mutta en sitten viitsinyt ottaa. Hassu tyttö :')

Ikävöin nyt jo kaikkia läheisiä. Pitäkää itsestänne huolta ja ilmoitelkaa itsestänne, niin niistä hyvistä kuin huonoistakin asioista. Ja muistakaahan aina välillä lueskella minun kuulumisia ja heittää omia hassuja kommenttejanne kanssa! :)

1 day!

2009-01-09T11:23:00.003Z

Pistin ison matkalaukun äsken kiinni ja piruuttani punnitsin sen. Olin ihan satavarma, että se painaa vähintään 25 kiloa, mutta ei! 21,4 kg oli lopputulos! Olen aika hyvä pakkaamaan.
Ja tässä vaiheessa täytyy muistaa että on myös se toinen matkalaukku.. onneksi se on pienempi, niin sitä ei saa millään painamaan 20 kiloa :D
Ja käsimatkatavara.. tällä hetkellä se painaa reilut 2 kiloa, eli vajaat 6 kiloa saan vielä pistää siihen ennen kuin se maksaa ylimääräistä.. ja muistaen tottakai että tietokone on edelleen tässä, eikä vielä lähelläkään laukkua..

Hirmuisesti ihmiset kyselevät, että jännittääkö meikäläistä.. no, tottakai jännittää! Jännitän niin paljon, kuin vain kerkeän tuolta armottomalta pakkaamiselta. Koko ajan meinaan huomaan, että ai niin, tämäkin pitää ottaa mukaan!
Kohta pitäisi tyhjentää lompakosta kaikki ylimääräinen, mitä jätän Suomeen, joilla en tee mitään Englannissa. Vai käykö Englannissa S-etukortti, sinne kun tuli niin hyvät bonukset tänään? ;)

--
Olen tietyllä asteella pettynyt eräisiin ihmisiin. Minusta riippumattomien syiden takia eräät ihmiset eivät enää halua meikäläistä nähdä. Toivottavat _tekstiviestillä_ hyvää matkaa, ja pyytävät lähettämään sähköpostia.
Jos minä olen kahville pyytänyt, ja et, sinun ja erään nimeltämainitsemattoman ihmisen riidan takia, halua tulla, niin turha toivoa mitään tietoa elämästäni Englannissa. Voisit mennä hieman itseesi ja miettiä pariin otteeseen, että miten käyttäydyt. Minulle on yksi paska hailee siitä, ettet tule jonkun kanssa toimeen ja omien sanojesi mukaan et halua "ylimääräisiä sydämentykytyksiä" aiheuttaa tälle toiselle ihmiselle, niin helvettiäkö se minuun pitää purkaa? Mutta tosiaan, kiitos (taas kerran) tästäkin. Hyvällä mielin voi taas lähteä reissuun, kun miettii miten huonosti joillakin on asiat tässä hemmetin tuppukylässä, kun ei saman katon alla voi hetkeä olla. Ei ketään pakoteta puhumaan keskenään, mutta silti. Hyvää loppuelämää, kiitosmoi!

Siirryn takaisin pakkauksen pariin, lisää juttua illemmalla/yöllä kun en saa nukutuksi jännitykseltäni :p

2 days!

2009-01-08T19:51:00.002Z

Tänään takana on ihmisten hyvästelyjä. Tai no, ei se ole hyvästelyä, enhän minä lopullisesti ole poissa. Mutta kuitenkin, piti sanoa muutamalle ihmiselle jo heippa. Kyynelhän siinä tuli silmään, kun tietää että tulee ikävä, varsinkin sellaisia ihmisiä joita on aikaisemmin nähnyt lähes päivittäin. Huomenna edessä on sitten vielä sukulaisten tapaaminen ja yhden kaverin. Lauantaina sitten edessä lähtö ja vanhemmille heipat. Jotenkin surullista, kun tietää näkevänsä joitakin ihmisiä viimeistä kertaa vähintään seuraavaan puoleen vuoteen. Karua ja surullista.
Tiettyjen ihmisten takia voisin periaatteessa olla lähtemässä reissuun, ja jäädä homehtumaan tähän tuppukylään ja palata takaisin kaupalle, mutta ei nekään ihmiset (anteeksi) ole sellaisia, joiden takia _lopulta_ jäisin tänne. Tottakai ne ihmiset on hemmetin tärkeitä, osa elämää jota elän Suomessa, mutta mikseivät he voisi olla osa sitä elämää jota elän Englannissa? Tällä haen sitä, että jos te, jotka tunnistatte itsenne, otatte tästä nyt itseenne, niin kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi. Kyllähän minä välitän, paljonkin. Mutta joskus on vain pakko ottaa kamat ja lähteä muualle, kokeilemaan millaista elämä muualla olisi, unohtamatta kokonaan mitä elämä Suomessa on. Suomessa on ne hyvät asiat, jotka saa hyvälle tuulelle, ne ihanat ihmiset joiden takia sitä puuskuttaa eteenpäin (sano mummo lumessa), mutta Suomessa on ne asiat (ja ihmiset) joita ei voisi vähempää kiinnostaa katsella ja kuunnella.
Ne ihmiset, jotka ovat lähellä sydäntä, kyllä tietävät sen (vaikka en osaakaan kertoa että välitän), ja ovat omalla tavallaan onnellisia puolestani. Ja se on se tärkein; saada tukea läheisiltä tällaista reissua varten. En minä muuta vaadi, edes jonkunlaista hyväksyntää ja tietoa siitä, että ovat omalla tavallaan onnellisia meikäläisen puolesta, vaikka haluaisivat estää lähdön kokonaan, kun tulee ikävä.
Kyllä minullakin tulee ikävä, mutta kuten tänään jo eräälle ihmiselle sanoin, niin ei hän (eikä kukaan muukaan) huomaakaan kun olen jo takaisin Suomessa viihdyttämässä muita omalla ihanalla persoonallani ;)

3 days!

2009-01-07T21:10:00.004Z

On se jännä, miten jotkut sellaiset ihmiset, joista ei ole kuulunut kuukausiin pihahdustakaan, on tällä hetkellä niin pirun "surullisia" siitä että lähden ja ei nähdäkään.
Mutta haloo, ei olla nähty tähänkään asti ikuisuuksiin, niin mitä se nyt enää vaikuttaa yhtään mihinkään. Menkää itseenne ja ottakaa se järki käteen, minua ei kiinnosta kuulla sitä kuinka teillä tulee _nyt_ minua ikävä, kun muutan Englantiin. Olisitte maininneet asiasta joskus aikaisemmin, vaikkapa silloin aikoinaan kun muutin takaisin Etelä-Suomeen. Ei se vaikeaa pitäisi olla, vaikka siltä välillä vaikuttaa.

--
Tänään hain itselleni vakuutuksen. Ja äiti osti uudet kengät minulle. Ne on kivat, ja kalliit.
Pistin tuossa joku tunti sitten lähimmille sukulaisille viestiä, että perjantaina on kahvia tarjolla, jos kiinnostaa. Vaikka tiedän ettei niitä pahemmin edes kiinnosta, mutta ei sen väliä, ei minuakaan kiinnosta kovin usein niiden seura :)
Mutta näillä mennään taas eteenpäin, huomenna pakkaamista tiedossa oikein urakalla ja viimeisten pyykkien pesemistä että ne saa kuivaksi lauantai-aamuun mennessä.
Jänskättää 8--)

only 4 days!

2009-01-06T21:12:00.002Z

Lauantaina on lähtö Englannin suureen maahan, katsomaan mitä elämä on siellä ja mitä kaikkea ihanaa se tuo tullessaan.

Kauhea stressi on ollut pari päivää asian suhteen. Ennen olin sellaisella jes-fiiliksellä, mutta nyt on iskenyt paniikki ja stressi - samaan aikaan!
En tajua miten selviän kaikista näistä asioista, jotka pitäisi hoitaa mahdollisimman pian. Ja ärsyttää tällaiset päivät kuten tänään (loppiainen, c'moon) kun kaikki paikat on kiinni. Yksi päivä tehokasta asioiden hoitamisaikaa meni sivu suun. Sain minä tosin tänään vähän pakkailtua ja ennen kaikkea opettelin laittamaan matkalaukkuun numerolukon koodin. Vaikeaa tuollainen homma, perkele sentään!
Lääkkeetkin änkesin pienempiin tiloihin ja huomattavasti tuli helpompi olo senkin suhteen, kun tuli pieniä määriä lisätilaa.

Mistä sitä voi tietää paljonko sitä tarvitsee mukanaan vähintään puolen vuoden reissulle? Mistä minä tiedän paljonko tarvitsen vaatteita mukaani, tai kenkiä tai jotain muuta? Tottakai aina on mahdollisuus ostaa uutta, ja varmasti muuten ostankin, mutta silti. Näin alkuun on tosi vaikea hahmottaa sitä elämää siellä, kun ei ole ikinä edes käynyt koko maassa.

--
Pelkään myös sitä, että en tule toimeen lasten kanssa. Vaikka tulen toimeen Suomessakin lähes kaikkien lasten kanssa, niin entä jos en tulekaan tulevan host-perheen lasten kanssa toimeen? Muksuja on kuitenkin 4, joten olisi kova urakka ruveta olemaan kaikille samaan aikaan sitä parasta kaveria, varsinkin jos se alkulähtökohta olisi sitä, että ne vihaa minua yli kaiken. No, lauantaina näkee miten minun käykään. Pitääkö tulla maitojunalla heti samana iltana takaisin (en muuten varmasti tule!) vai jäänkö heinäkuuhun asti vai peräti pitemmäksi aikaa. En tiedä, aika näyttää.