ready for take all

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen puoli tuntia sitten.. ja se eka puoli tuntia tosiaan meni siihen että jumituin katsomaan valokuvia. Mutta nyt kirjoitan hieman ja sitten painun pehkuihin!

Kulunut päivä on mennyt nopeasti.. sain vapaan aamun (ah autuutta!), joten uni maistui ensin mukavasti 11 asti, ja painelin torkkua vielä puoli tuntia. Tottakai se rytmi meni taas sekaisin ja olen siis edelleen hereillä, kun kello on kohta 11 illalla.. ja herätys tosiaan reilun 8 tunnin päästä; minut tuntien en sammuta konetta vielä ainakaan tuntiin.. mutta se on huomisen murhe!

Tässä päivässä on tosiaan jotain mukavaakin sattunut.. ajoin meinaan ekaa kertaa täällä autolla! Ja tosiaan, olen ollut täällä tammikuusta asti :D Ja tämäkin kerta tuli ihan puun takaa, ei löytynyt enää mitään vaihtoehtoja lasten kuskaamisen suhteen, joten minut pistettiin ratin taakse. Ei siinä muuten mitään, mutta kun vääränpuoleinen liikenne, hullut englantilaiset kuskit ja ennen kaikkea automaattivaihteinen auto. Mutta minä selvisin, hurraa-huudot sille!
Ensin olin vähän hakusessa sen kanssa että olin tunkemassa tuota vasenta jalkaa koko ajan sinne eteen, mutta sain vierestä kovia käskyjä pitää sen koko ajan siellä sivussa ja koukussa :D Sitten tulikin tämä ajaminen Englannin kapeilla kaduilla.. pari kertaa kävin kynnyksen puolella, mutta auto ja kyydissä olleet on kaikki ehjiä!
Haettiin tosiaan lapset koulusta ja ajoin sitten vielä kotiin. Hemmetti se auto on iso millä ajoin, huh! :)

Mutta perjantaina olisi sitten edessä yksinajaminen lasten koululle.. ja ensi viikolla kanssa pariin otteeseen, voi ei :D Pitäkää peukkuja että selviän niistäkin kerroista yhtä hienosti kuin tänään!

Loppupäivä taasen.. ei mitään ihmeellistä. Tein lapsille pikaisen päivällisen ja muuta.. touhuttiin kaikenlaista siinä ja sitten lähdin tyttöjen kanssa ostamaan leipää että saatiin tehtyä iltapalaksi lämpösiä voileipiä.. rankka ostosmatka oli kyllä, tytöt roikkuivat mussa kiinni koko matkan. Oli kyllä mukavaa olla niiden kanssa pienikin hetki yksin, ilman villejä poikia joiden uusi lempileikki on painiminen..
Kotiin tultua aloitettiin sitten leipien tekeminen.. ja tappeluksihan se taas tytöillä meni, mutta saatiin kuin saatiinkin herkulliset leivät uuniin ja sieltä sitten parempiin suihin. Oli namia!

--
Oon tässä illan mittaan tutkaillut kuvia tältä Englanti-ajalta, ja nyt se oikeasti iskee tajuntaan että palaan pian Suomeen, ja siis ihan lopullisesti. Ja myönnetään, tämä mun kirjoittaminen siitä aiheesta on jo rasittavaa, mutta kun minä en vain meinaa tajuta sitä että joudun kohta ottamaan elämästä kiinni Suomessa.. toisin sanoen paluu arkeen on tapahtumassa. Tuntuu että olisin ollut vain pienellä lomalla vaikka tämä on kaikkea muuta kuin pieni loma. Tämä on yksi elämänvaihe josta oon oppinut paljon elämästä, maailmasta ja ennen kaikkea itsestäni.

Tästä on hyvä jatkaa.