MYRSKY! MIES YLI LAIDAN!

Takana tosi tapahtumarikas ja ihana päivä.
Heräilin hieman seitsemän jälkeen, sain rauhassa syödä aamupalan ja valmistautua päivään. Kahdeksan aikaan lapset tulivat alas ja alkoi normaali rytmi aamupalapöydässä; jokainen halusi eri juttuja ja siinä sitten yritä saada kaikki tyytyväisiksi kun koulukin oli kohta alkamassa..

Tyttöjen päästyä kouluun minä otin nuorimman mukaani ja jätin 4-vuotiaan äitinsä kanssa kotiin tutustumaan lapsen tuleviin opettajiin (Englannissahan koulut aloitetaan 4-vuotiaana).
Nuorimman kanssa käveltiin ensin kauppaan ja sieltä mentiin puistoon hetkeksi leikkimään. Puoli kymmenen jälkeen lasten äiti soitti ja ilmoitti että 4-vuotias olisi nyt kanssa valmis leikkimään ja näin ollen haettiin lapsi ja tälle myös oma pyörä mukaan. Löydettiin tiemme taas puistoon ja kyllähän sitä piti lapsia keinuttaa taas urakalla.. perheen nuorin huusi koko ajan että "kovempaa, kovempaa!" Yritä siinä sitten antaa kovempia vauhteja kun lapsi melkein nyt jo meni telineen ympäri keinunsa kanssa :D (ei oikeasti urpot, on mullakin jotain tolkkua miten kovat vauhdit annetaan melkein 3-vuotiaalle; ja joo, kyseessä oli vauvakeinu).

Tovi viihdyttiin puistossa kunnes mentiin läheiselle nurmikolle potkimaan palloa. Minä ja nuorin vastaan 4-vuotias. Ja voin sanoa ettei me pärjätty........ jätkä oli ihan ylivoimainen :D Mutta mukavaa oli poikien kanssa! <3

Kotona oli aika lounaan.. jonka jälkeen ei tietenkään minkäänlainen lepääminen kiinnostanut, kunnes päätettiin ruveta katsomaan muumeja että lapset rauhoittuisivat vähän. Hetkeksihän ne tosiaan rauhoittuivat, kunnes keksivät että au pairin (tässä tapauksessa allekirjoittaneen) päällä on kiva leikkiä. Olin sohvalla kyljelläni puoli-istuvassa asennossa. Nuorempi veti itsensä ensin istumaan kylkeni päälle.. ja ilmoitti että nyt leikitään laivaa. Seuraavassa kohtauksessa veijari rupeaa pomppimaan istualleen mun päällä ja huutaa kovaan ääneen että "MYRSKY". Siinä samassa minä siirrän lapsen pois päältäni sohvan toiseen nurkkaan ja huudan että "MIES YLI LAIDAN". Ja siitähän se kiva leikki tulikin.... lopulta oltiin kaikki lattialla (Luojalle kiitos kokolattiamatosta!) ja pojat pomppivat kilpaa mun päällä.. joten ei kannata ihmetellä miksi oon pahoinpidellyn näköinen, ne on vaan nää mun hoitolapset :')

Ennen tyttöjen paluuta koulusta käytiin kaupasta hakemassa porkkanoita että saatiin porkkanaraastetta ruoan kanssa. Ja tein tosiaan niinkin perinteistä ruokaa kuin jauhelihakastiketta ja perunoita.. vielä ei jaksanut ruveta touhuamaan mitään erikoista, kokeillaan ensi viikolla uudestaan :D

Tytöt tosiaan kotiutuivat, syötiin neljän jälkeen ja jostain kumman syystä lapset saivat lisää virtaa.. ja sitten pitikin pistää disco pystyyn! Huudatettiin stereoista kaikkea hyvää musiikkia ja lapset tanssivat onnessaan.. tarjoiluna meillä oli mehua ja keksejä, lapset tykkäsivät. Sitä taas huomasi miten pienestä nuo lapset saa onnelliseksi, ja vähemmästä sitä itsekin piristyy vaikka päivä oli jo siihen mennessä ollut täynnä ohjelmaa ja ääntä, ja väsymys tosiaan oli uskomaton.

Discon jälkeen suunnattiin pihalle leikkimään piilosta ja oli taas mukavaa! Itsehän toimin virallisena valvojana vain paikan päällä kun lapset touhusivat leikkiään..

Kuuden pintaan lähdettiin sisälle vähän rauhoittumaan ja meinasin nukahtaa sohvalle, onneksi 6-vuotias piti huolen ettei näin käynyt kun luki läksyjään siinä sen verran kovaan ääneen :D Telkkaria katseltiin, syötiin iltapalaksi liian jauhoisia (ei lapset sitä tajunnut, mutta minä niidenkin edestä) sämpylöitä, en halua enää ikinä syödä niitä, toivottavasti niitä ei enää osteta meille!
Iltapesujen, -pisujen ja -pusujen jälkeen talo oli vihdoinkin hiljainen klo 20.10 ja minä sain sen oman rauhan. Ja tosiaan olin yksin lasten kanssa koko päivän, perheen äiti kun lähti asioita hoitamaan Lontooseen.

Ja tosiaan, väsymys on edelleen aivan suunnaton mutta ei sitä malta mennä nukkumaan vaikka kuinka tietää että uni tulee samantien kun vetää itsensä vaaka-asentoon, vetää peiton pään yli ja sulkee silmänsä. Se on tuo aikaero mikä jaksaa painaa päälle ja uni maittaisi, täysikuusta huolimatta.
Ehkä kokeilen oikeasti sitä nukkumista, joten palataan taas! Ja muistuttakaahan mua ottamaan kameraa mukaan näille reissuille lasten kanssa että mulla on teille kuvamateriaalia siitä kuinka kivaa meillä onkaan ollut! :)