Olen taas palautunut Englannin maalle. Hitusen oli sekavat tunnelmat viime päivinä kun elin Suomessa monta viikkoa ja kerkesin osittain tottumaan siihen elämään, ja nyt yhtäkkiä pitää taas saada elämästä täällä kiinni. Mutta onneksi lapset on tukena, koko iltapäivän roikkuivat minussa ja kertoivat kukin vuorollaan lomastaan Suomessa!
Ikävä tosiaan oli molemminpuolinen; lapset kertoivat kuinka ikävöivät minua ja tappelivat kuka saa milloinkin olla sylissä.. ihania muksuja, ei voi muuta sanoa! <3
Tosissaan.. siitä matkasta. Lähdettiin tosiaan 10.30 meiltä kotoa ajamaan kentälle. Oltiin hyvissä ajoin ja pääsin tosi äkkiä kaikkien tarkastusten läpi ja hyvästelin siinä samalla mummin ja vaarinkin, ja pitihän sitä vähän silmäkulmia kostuttaa :')
Ja se kun kone lähti nousuun.. pidättelin koko nousun ajan kyyneleitä, aika huonolla menestyksellä. Suomessa oli kivaa aikaa, mutta olen kyllä onnellinen että se aika jäi taas vähäksi aikaa ja voin taas tehdä tälle elämälleni jotain.. eli toisin sanoen unohtaa sen villin sinkkuelämän (jota kukaan ei ymmärtänyt, kiitti :D) ja ottaa kiinni taas kovasta työtahdista.. katsotaan sitten uudestaan loppuvuodesta kun Suomi kutsuu!..jos kutsuu.
Ne ketkä tätä nyt taas lukee, niin muistakaa ettei meikä unohda teitä siellä Suomen kamaralla, ootte kaikki rakkaita ja kohta meikä on taas teidän riesana.. ja sit meen taas ensi kesänä, mutta siihen on niin pitkä aika ettei murehdita sitä vielä. Eletään päivä kerrallaan tämä vuosi loppuun ja katsotaan sitten mitä elämä tuo tullessaan, eiköstä jookosta? :)
torstai, 3. syyskuuta 2009
"Hanna arvaa mitä!"
Tunnisteet:
au pair,
englanti,
ikävä,
matkustaminen,
sinkkuelämä,
suomi,
ystävät
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti