Scandinavian party @ Zoo Bar, London

Perjantai 27.3 alkoi pienimuotoisella työnteolla. Olin aika saamaton koko päivän, enkä meinannut keretä tekemään mitään illan valmisteluja itseni osalta. Mutta onnistuin kuin onnistuin lähtemään 15.58 junalla kohti Lontoon Waterloota.
Sieltä otin ensimmäisen metron Leicester Squarelle, jossa näin Tiian. Päätettiin ensimmäisenä suunnata etsimään illan mesta, ettei oltaisi yhtä eksyksissä kuin viime kerralla. Meidän onneksi se löytyi oikeastaan samantien, ja siitä suunnistettiin sitten kohti ihmisvilinää. Päätettiin etsiä joku ruokamesta, ja pienen kävelyn jälkeen päädyttiin McDonaldsiin. Otettiin ruoat mukaan ja suunnistettiin vieressä olevaan puistoon. Nautittiin jäätävän kylmästä ilmasta ja ruoistamme.
Sieltä suunnistimme, porttien mennessä kiinni, vähän kattelemaan kauppoja ja matkaan tarttui kuin tarttuikin erinäisiä asioita, joista ei ihan vielä voi puhua ääneen. Katsotaan muutaman viikon päästä uudestaan ;)

No, kello tuli jotain 18, ja mentiin Tiian kanssa istumaan tähän Zoo Bar -nimiseen mestaan, jossa illan bileet tulisivat olemaan. Toki itse bileet alkoivat vasta klo 20, mutta me nyt oltiin hyvissä ajoissa jo! Otettiin siinä parit, ja en suosittele kenellekään tämän paikan yläkerran vessoja! Ihan järkyttävä paikka, hyi.
Hieman ennen kahdeksaa suunnistettiin vielä kauppaan, josta ostin itselleni varalle yhden ylimääräisen tupakka-askin ja sitten lähdettiin uudestaan kohti Zoo Baria. Porukka oli jo jonossa, ja mentiin jonon jatkoksi. Suunnistimme alakertaan, ja olimme heti iloisia, kun ajateltiin että meidän kohtaama paikka olisi ollut se mesta, jossa me biletetään scandinaavien kanssa. Mutta ehei, se oli liian hyvää ollakseen totta. Meille varattu tila oli perimmäisessä nurkassa, ja ihan onneton tila, taas kerran. No, käytiin vessassa ja siinä matkan varrella huomasin, että oli yksi tuttu naama heti. Jep, se saamarin sama DJ, joka oli viime kerrallakin ihan apinanaama. Olin kuolla nauruun siellä vessassa, ja Tiialta kysyinkin, että miten monta kertaa ennen tänne tuloa kirosin sitä, että jos täällä on sama DJ kuin viime kerrallakin. Vannotin Tiialla, että se ei päästä mua aukomaan päätäni tälle DJ:lle, vaan pitää mut visusti seurassaan, ja ennen kaikkea pitää mut erossa tequilasta. Ja oli pariin otteeseen aika lähellä etten mennyt aukomaan päätäni tälle ko. herralle, niin paljon otti aivoon viimekertainen.

No, porukkaa tuli ja tuli sisään ja ulos, oli aika kuollutta. Oli siellä toki yksi inhottava liimaletti-äijä, josta totesin vain, että on homoa juoda kaljaa pillillä. Niin, näitä sattuu. Kyllä se silti yritti joitain naisia siellä pokailla, Tiian mukaan herran katse oli aika tiiviisti meikäläisessä. No, ei herunut, ainakaan minulta.

Olihan siellä muitakin tuttuja. Sellaisia joita oli ihan kiva nähdä, mutta myös sellaisia jotka olisivat voineet jättää tulematta.
Jouduin taas kerran yhdessä vaiheessa iltaa turvautumaan tuohon vasemmassa nimettömässä olevaan sormukseen, kun en meinannut yhdestä ihailijasta päästä millään eroon. Ja tämä ihailija kuului myös siihen kastiin, joita en välttämättä olisi näissä bileissä halunnut nähdä. Herra pyyteli meikäläisen puhelinnumeroa, mutta tyydyin vain näyttämään tuota sormea, ja olemaan että "sorry, no can do". Ja sitten herra kyseli, että onko minut kahlinnut mies täällä; eihän se ollut kun ei sellaista miestä ole olemassakaan. No, sitten tämä pyysi uudestaan puhelinnumeroa; "just for friends", totesin että minut kahlinnut mies ei tykkäisi, että "sorry, no can do". Lopulta pääsin siitä eroon, kun ei antanut. Surullista.

Oli siellä myös porukkaa, jotka eivät sinne olisi kuuluneet. Bileet oli siis tarkoitettu suomalaisille, ruotsalaisille, norjalaisille ja tanskalaisille. Mutta kas kummaa, mukana oli islantilainen, uusi-seelantilainen.. olikohan muuta. No, oli siellä ainakin yksi joka huijasi olevansa suomalainen, mutta ei todellisuudessa osannut sanaakaan suomea, ja kun kaverit pyysivät tätä puhumaan suomea niin tämä oli vain selittänyt jotain siansaksaa ja kaverit olivat olleet ihan että WOU.
Ja tässä vaiheessa tulikin mieleeni vielä se, että tämä aikaisemmin mainittu ihailija pyysi mua opettamaan sille suomea. Sanoin sille suoraan että "haista paska" ja tämä oli ihan innoissaan haluamassa tietää mitä se tarkoittaa, mutta en suostunut kertomaan. Vannotin vain että sano se jollekin suomalaiselle, niin saat varmasti kavereita. :) Ilkeä ämmä, jep.

Loppuillasta meidän seuraan tuppautui ruotsalaisia, taas kerran. Oli Jonas ja Matias ja joku niiden nimetön kaveri joka ei uskonut että ainoa mitä osaan sanoa ruotsiksi on "heja sverige". En kuulemma ole aito suomalainen tämän takia.
Kyllä Jonas silti osti meille juotavaa jotka saatuamme livahdimme tupakalle (lue karkuun). Mentiin muualle istumaan takaisin tultuamme ja jotenkin Jonas silti onnistui meidät bongaamaan. Onneksi se sohvan kohta, joka meidän vieressä oli tyhjä, oli myös aivan litimärkä, niin eipähän herra päässyt istumaan. Ei sanottu kaverille enää mitään, juteltiin omiamme ja tämä tajusi poistua. Ilkeitä ämmiä, jep.

Puoli kolmen pintaan tultiin siihen tulokseen, että nyt on aika etsiä joku yöpaikka. Päädyttiin taas kerran pyörätaksiin, joka vei meidät taas kerran Tottenham Court Roadille, josta päädyttiin taas kerran tähän samaan hotelliin kuin viimeksikin. Oltiin kännissä, haistiin pahalta, ei ymmärretty mitä respa sanoi, se ei ymmärtänyt meitä, mutta antoi meille silti 5 puntaa alennusta, oltiin vissiin sen verran hauska näky.
Päästiin vihdoinkin nukkumaan kolmen jälkeen ja kyllä se uni maistui. Tiia nyt oli vähän astetta huonommassa kunnossa, mutta ei se mitään, saa sitä ollakin.
Aamulla jätettiin avain respaan ja suunnistettiin metroasemalle. Minä lähdin taas kerran kohti Marble Archia ja Tiia lähti kohti Paddingtonia josta pääsi kotiin nopeasti.
Itsekin olin vihdoin ja viimein kotona puoli kahden aikaan päivällä.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava reissu, vaikkakin paremmat bileet olisivat voineet toisaalta olla, tai ainakin parempi tila varattu. Mutta ei se mitään, näitä sattuu.
Reissulta mukaan tarttui mukava flunssa joka vaivaa edelleen ja kuume nousee nousemistaan. Mukavaa, koska tahansa uusiksi :DD

ja ps. kyllä meitä yksi pyörätaksin kuski vannoi rakastavansa yli kaiken.