Scandinavian party @ Warwick, London

Lisää viinaa, silmät liikkuu. Sillä mentiin.

Kaikki alkoi perjantailla, lähdin puoli neljän aikaan kohti Farnboroughia. Seisottiin ruuhkassa ikuisuus, ja pari junaa meni ohi. Lopulta kerkesin junaan joka lähti kohti Lontoota klo 16.16. Ja minun tuurilla kyseessä oli tunnin juna, joka pysähtyi kaikilla viidellä miljoonalla asemalla ennen Lontoota.
Waterloossa suunnistin metroon, ja tuli sellainen olo että tunnen nämä metrot yhtä hyvin kuin taskuni. Matka alkoi kohti Piccadilly Circusta, jossa tapasin ensin Tiian. Käytiin EAT:ssa syömässä ja suunnistettiin sitten Sherlock Holmesiin yhdelle. Sitten haettiin Sanna ja Sandra Charing Crossin metroasemalta ja lähdettiin kohti Big Beniä. Otettiin muutamat turistikuvat, ja samoin kävi Westminster Abbeylle, turistikohteeksi joutui.

Otettiin Tiian kanssa sitten metro Piccadillylle ja Sanna ja Sandra päättivät kävellä. Kohdattuamme Piccadillylla lähdettiin suunnistamaan kohti Warwickia. Oltiin SO LOST, mutta kysymällä löydettiin tiemme Warwickiin ja bilefiilis iski aika pahasti päälle!
Itse paikka sinänsä oli aikamoinen pettymys, ei kunnon tanssilattiaa ja hirmu pieni paikka. Mutta baarimikot oli kivoja, yksikin lähti varta vasten hakemaan minulle muualta suolaa, kun halusin tequilan kanssa suolaa. Kunnon asiakaspalvelua! Ja yksi ruotsalainen baarimikko oli aina myöhässä, kun olin kerennyt tekemään jo tilaukseni. Olisi kuulemma halunnut palvella meikäläistä. Ei siinä mitään, kyllä se olisi minun puolesta saanut palvellakin!
Tyttöjen kanssa nautittiin oma aikamme kaikenlaisia juomia, pääosassa taisi olla legendaarinen Kopparbergin päärynäsiideri ja Smirnoff Ice. Tanssijalkaakin vipatti, vaikkakaan ei siinä vaiheessa kun suomalainen (!!) DJ päätti soittaa Elastisen Anna soida -biisin. Se oli ainoa suomeksi laulettu biisi mitä kuultiin illan aikana _kokonaan_. Kuultiin kertosäe Tahdon rakastella sinua -biisistä, mutta tyhmä DJ kertoi tekevänsä itsemurhan jos joutuisi soittamaan sen biisin alusta loppuun. Aika karua käytöstä, pakko myöntää. Puhumattakaan siitä että DJ päätti meidän kaikkien iloksi soittaa Basshunterin Boten Anna -biisin.
Mutta ei siinä mitään, soi siellä paljon hyvääkin musiikkia. Pokerface kuului aika monta kertaa ja tanssittiin myös Cotton Eye-Joeta joidenkin ruotsalaisten (?) kanssa.
Suomalaisia oli meidän lisäksi paikalla aika vähän, suurimmaksi osaksi näköpiirissä oli tanskalaisia ja myös aika paljon ruotsalaisia.
Englantia sitä tuli kuitenkin puhuttua enemmän kuin laki sallii, kun tyttöjen kanssa puhuttiin keskenämme aika paljon englantia (mitä enemmän alkoholia, sitä paremmin kieli taittui) kun Sandra on tanskalainen, eikä ymmärtänyt suomea ollenkaan.

Bileet loppuivat klo 03.00 ja siinä vaiheessa ainakin oma humala-aste oli harvinaisen suuri, ne oli ne tequilat!
Humala-aste oli siis kuitenkin sen verran suuri, että ei ollut mitään tietoa missä tämä hostelli oli, johon meidän olisi pitänyt mennä yöksi. Ja siinä sitten oli vaihtoehtona löytää jostain hotelli/hostelli tai nukkua yö ulkona. Päädyttiin jotenkin ihmeen kaupalla kaikki neljä naista yhteen PYÖRÄtaksiin, ja lopulta saatiin toinen ja kaksi siirtyi siihen. Suunnistettiin Tottenham Court Roadille ja yhtäkkiä oltiin takaisin taas Piccadillylla. Lopulta päästiin taas Tottenhamille ja löydettiin hotelli, jonka Sandra tiesi. Maksettiin yhteensä 55 puntaa siitä, että "nukuttiin" pari tuntia. Ja meidän huoneessa oli tosiaan kaksi yhden hengen sänkyä, lavuaari, tv ja komero. Ja ei, ei vessaa. Lähin vessa oli siinä käytävällä, ulkona huoneesta :D Kokemus se oli sekin. Jaettiin sängyt keskenämme ja torkuttiin siinä jonkun aikaa.
Kahdeksan aikaan suunnistettiin ulos hotellista, oltiinhan me siellä joku 3 tuntia jo oltu. Ja muistaen toki sen, että meinattiin lentää sieltä ulos samantien kun sinne päästiin.

Sanna ja Sandra ottivat junan kohti Waterloota, me lähdettiin Tiian kanssa Central-linjalle, minä suunnistin Marble Archiin ja Tiia jäi pois Oxford Circuksessa, ja lähti siitä Paddingtoniin ja kotiin Sloughiin. Itse en voinut jättää käymättä Oxford Streetin Primarkilla ja näin ollen sinne suunnistin. Kävin myös Bootsilla pikaisesti hakemassa kaikkea tarpeellista ja lähdin sitten uudestaan kohti Tottenham Court Roadia jossa vaihdoin metroa ja menin Waterloohon. Istuskelin hetken, vedin särkylääkettä naamaan (oli vähän heikko happi ja haisin varmasti tosi pahalta). Soittelin Sannalle kotiin, että milloin se voisi mut hakea Farnboroughista. Sovittiin että joskus puolen päivän aikaan. Kello oli siis lähemmäs puoli 11 silloin.
Krapuloissani (tai ehkä enemmän laskuhumalassa) hain McDonaldsista vähän ruokaa mukaan junaan, jonka _piti_ lähteä klo 11.09, mutta oltiin puoli tuntia myöhässä kun Clapham Junctionissa oli tapahtunut jotain, joka mukamas vaikutti meidän matkaan (oli ihan eri raiteella eikä me edes pysähdytty koko pysäkillä, mutta kai siellä oli jotakin sattunut, kun koko asema oli täynnä poliiseja ja muita hemmoja ja sitten ne oli eristäneet sellaisen alueen yhdeltä laiturilta ja siellä oli juna pysähdyksissä ja jotaki jengiä hyppi siellä junan alla, ei voi tietää). Olin siis näin ollen klo 12.15 Farnboroughissa, ja Sanna minut siitä haki. Tulin kotiin, pistin Vilhon ulos nukkumaan kun Sanna oli kuskaamassa tyttöjä. Samalla vähän istuskelin ja juttelin naapurintytön kanssa joka oli ollut Vilhon kanssa sen aikaa kun Sanna kuskasi tyttöjä ja minä olin Lontoossa. Kahden aikaan Sanna tuli kotiin Lianan ja Juliuksen kanssa ja itse vetäydyin nukkumaan. Neljä tuntia uni maistui, ja sitten suuntasin kauppaan ostamaan sipsiä krapulaan.

Sanna lähti sitten klo 19 aikoihin omilleen ja minä keitin muksuille puuroa ja pistin nukkumaan. Ja nyt suunnittelen itsekin nukkumaan menemistä pikkuhiljaa, kun huomenna on työpäivä poikien kanssa, kun Sanna lähtee tyttöjen kanssa Lontoossa käymään.

Mutta kuittaan tältä erää taas, palataan puput
ps. ostin Primarkilta vaaleanpunaiset crocksit!