On taas tämä kirjoittelu vähän jäänyt.. sitä aina lupaa ja lupaa, mutta aina se sitten jää, kun ei lopulta jaksakaan ja uni vie sen voiton. Mutta nyt taas pientä selitystä niille kiukkuisille vakkarilukijoille, jotka jakselevat muistuttaa blogin olemassaolosta ja pyytävät kirjoittamaan jotain ;)

Tänään pidettiin koko porukalla pieni kokous ruokapöydän ääressä. Lapsista on tullut ihan mahdottomia, huudetaan joka asiaan, ei korjata omia sotkuja ja kitistään joka asiaan mitä joku sanoo. Istuttiin kaikki ruokapöydän ääreen siis, ja keskusteltiin että mitä asian eteen tehdään, että tähän taloon pitää saada joku kuri. Ja päädyttiin sitten siihen, että ruvetaan pitämään sellaista taulukkoa, johon tulee päivän aikana jokaisen lapsen kohdalle plussia ja miinuksia, ja tarpeeksi kun on miinuksia, on kotiarestin paikka, ja se tarkoittaa sitä että puhelimet lähtee (Liinulla nyt on se ainoa, mutta sille se on henki ja elämä), telkkaria ei katsota, kaverit ei käy kylässä, tietokoneella ei käydä.
Ja muitakin päätöksiä tehtiin ja myös minä sain valtuudet tässä talossa pitää kuria. Minut luokiteltiin niihin aikuisiin, jotka määräävät ja joita pitää kuunnella ja totella. Hirmu suuri vastuu, mutta ehkä tällä oikeasti saadaan jotain kuria eikä esim. Juliuksella ole sitä kamalaa kiukkuamista kolmena päivänä viikossa (nursery ma, ti, pe) ja muutenkin.. pitäkää peukkuja pystyssä että tästä tulee jotain, sain minä nähkääs luvan ottaa tukastakin kiinni, jos tilanne sitä vaatii; pitää vain toivoa ettei vaadi, meinaan tiedän ettei se mitään kovin mukavaa ole.

--
Armas siskoni Suomesta pisti sähköpostia ja kertoi sellaisen ihanan asian, kuin että Eppu Normaali esiintyy Lontoossa maaliskuussa! Tässä suunnitteilla on muiden lähistöllä olevien au pairien kanssa lähtö sinne kuuntelemaan hyvää suomalaista musiikkia ja samalla ehkä ottamaan pari, ja nauttimaan toistemme seurasta, on kauhea ikävä suomalaisia nuoria!
Toivottavasti tämä reissu nyt oikeasti onnistuu, pitäkää sillekin peukkuja, jooko? :)

--
Pakko mainita, että nyt on se ensimmäinenkin ahdistus Englannissa koettu. Sitä ei saisi enää oikeasti kiduttaa itseään ja löytää netin ihmeellisestä maailmasta asioita, jotka tietää että pistää satuttamaan ja ahdistamaan. Onneksi se alkoi eilen illalla, eikä esim. lasten kanssa ollessa, ja sain kuitenkin nukuttua yllättävän hyvin. Olen hirmu ylpeä itsestäni, että selvisin siitä ilman kyyneliä. Mitä nyt tänään vielä tuossa jokunen aika sitten tuntui taas kurkussa ja muualla, niin siitäkin selvittiin. Vielä on sormet ihan jäässä ja tärisyttää, mutta parempaan päin mennään. Vielä joskus elän viikkoja ilman kohtauksia, aivan varmasti! :')